Suomalaisena Saksassa – Tomi Räsänen

Kaksi päivää maratonin jälkeen on vielä liian aikaista lähteä salibandykentälle spurttailemaan. Aluksi ei tuntunut kovin pahalta, mutta mitä pidempään pelas, sitä kivuliaammaksi homma kävi.
Paikalle piti kuitenkin mennä, kun paikallinen televisioyhtiö, RTL Hessen, kävi kuvaamassa juttua nettisivujaan varten.

Erityisesti polviin otti juokseminen. Aamulla koetin sivellä jotain kipugeeliäkin ympäri polvia, mutta ei tuntunut paljoa auttavan. Portaissa tekee erityisesti kipeää. Alaspäin mennessä enemmän.

Pitänee töistä päästyä sivellä uusi kerros kipugeeliä, jos se vaikka toisella yrittämällä auttaisi. Kipugeelikylpy kuulostaisi myös hyvältä. Pari tuntia jos vielä töissä sinnittelisi ja lähtis sitten toipumaan. Toivottavasti vuokranantajat ovat tulleet kotiin, että pääsee myös katon vesivahingosta raportoimaan.

Bookmark It

Hide Sites

Otsikko ei viittaa mihinkään ihmetekoihin tai uskonnollisiin kuvioihin, vaikka sen niinkin voisi tulkita.

Tai korkeintaan siinä mielessä, että nämä meidän yläkerrassa asuvat puolalaiset ovat saaneet meidät käyttämään uskonnollissävyitteisiä voimasanoja.
Aiemmin tänä vuonna yläkerta aiheutti jo kertaalleen vesivahingon (Artikkeli Paluu arkeen) ja viime vuonna oli niitä pieniä tapauksia, kun säilyttivät polkupyöriään meidän puutarhassa ja pystyttivät lautasantennin keskelle meidän pihaa. Niin, ja kun lämmitys oli viime talvena niiden takia poikki ja meillä oli sisällä 14 astetta, ja kysyin Herra Puolalta, että miten niillä lämmöt on, kun meillä ei lämpöpatterit lämpöä, niin tämä toveri tokaisi ettei meidän lämmöt hänen ongelma ole.

Ettei murheet itänaapurien kanssa lopu, niin nyt ovat ilmeisesti keittiössään sen verran lätränneet, että vedet/kosteus on tullut lattiasta/meidän katosta läpi. Keittiössä on katossa vesipisteen yläpuolella valkea katto muuttunut ruskeaksi, kosteaksi ja haisevaksi. Toivottavasti vuokranantaja tulee tänään kotiin, jotta ongelmaa voipi heille näyttää. Jossain reissussa olivat eilen ja toissapäivänä.

Saapi nähdä pitääkö homman takia vielä evakkoon lähteä… tuommoiset rakenteisiin menneet kosteusongelmat kun ei talouspaperilla pyyhkimällä oikein lähde. Ja terveyteenhän moinen vaikuttaa ennen pitkää kans.
Nyt ovat sitten yläkerran puolalaiset aiheuttaneet meille siis vesivahinkoja lattiaan, seiniin ja kattoon. Koko sarja.

Bookmark It

Hide Sites

Niin se vaan 21,1km taittui juosten eilisaamuna. Heräsin hyvissä ajoin n. kuudelta, että ehdin pienen aamiaisen syödä ja vajutella. Ysiltä pamautti joku kaupunginjohtaja lähtölaukauksen ja juoksijalauma lähti liikkeelle.

Alussa tuntui, että porukkaa vaan hujahtelee ohi, eikä pysy millään mukana. Omaa suoritusta olin tosin lähtenyt tekemään (niin kuin varmaan lähes kaikki), joten en paljoa asiasta välittänyt. Ajattelin, että osa varmaan hyytyy vielä, kun niin kovasti lähtivät.
Jonkun verran juoksuvauhti ilmeisesti kuitenkin kasvoi ja viiden kilometrin kohdalla katsoin kellosta, että olen tullut alun aika kovasti. Juoksu kuitenkin kulki hyvin, joten päätin antaa mennä suurin piirtein samalla vauhdilla.

Vesi-/tankkauspisteet olivat n. viiden kilometrin välein, joista sai vähän virkistystä. Pari Dextro-Energy purutablettia oli mukana, jotka söin puolikkaina noin kohdissa 6, 11, 16 ja 18. Aika hyvin ne antoivat lisäpotkua. Enemmän lisäpotkua tuli kuitenkin yleisön kannustuksista. Askel keveni ja matka taittui aina nopeasti paikoissa, joissa oli ihmisiä katsomassa. Hieno fiilis.

Jossain kohtaa tupelsin kelloni kanssa jotenkin ja se oli pysähtynyt, enkä siten sitten väliaikoja voinut 13k jälkeen tarkistella. Sitten jossain 17-18km kohdilla ajoi ajanottoauto vastaan, joka kertoi että juostu oli 1h 27 min. Jäljellä oli vielä nelisen kilometriä ja aikaa yli puolituntia! Alkoi näyttää siis kahden tunnin alitukselta.

20km jälkeen alkoi askel painaa aika kovasti, mutta sinnikkäästi matka jatkui. Maaliin asti. Loppuaika 1h 52min 11sek.

Kaiken kaikkiaan juoksu meni oikein hyvin ilman ongelmia. Nyt on tietysti paikat aika jumissa, vaikka loppuverryttelyä ja venyttelyä eilen teinkin. Tuntuu että jumiutuu jalat koko ajan lisää vielä. Toivottavasti huomenna pääsee ylös sängystä

Bookmark It

Hide Sites

Nyt ollaan sitten niin pitkällä, että marathon-viikonloppu on käsillä. Tänään on jotain yleistä settiä ja jotain lasten pikkujuoksuja, ja huomenna sitten varsinainen koitos.

Pitänee käydä paikan päällä jo tänään fiilistelemäsäs ja katsomassa paikkoja. (Tekosyy käydä ajelemassa mpyörällä).

Juoksuharjoitukset on nyt siis tehty, tänään ei koiran kävelytyslenkkejä pidempiä/rankempia lenkkejä tule. Kevyesti jos tuossa söisi ja vähän venyttelisi, että lähtee viime viikonlopun salibandyturnauksen viimeset jumit.

Ainiin, siitä en kirjoittanutkaan. Turnauksen peleihin mahtui yksi karvas tappio rankkareilla. Välierässä. Eli pronssia lopulta tuli. Saksan mestaruus -titteli ei joutunut uhatuksi, sillä finaalissa pelasi kaksi sveitsiläistä joukkuetta, meidän ollessa paras “saksalainen” joukkue (4 suomlaista, 2 ruotsalaista ja yksi saksalainen).

Parin viime viikon juoksut jäivät jotenkin vähän vähemmälle, jotain ihan parhaassa iskussa ei kunto ole. Sunnuntaina Frankfurtin Museumuferfestillä vielä satoi ja pienenpieni vilustuminen siitä aiheutui. Alkuviikosta ei tullut siis juostua lainkaan. Eikä nyt loppuviikostakaan kunnolla.
Joka puolestaan tarkoittaa, että tavoiteajat (ainakin virallisesti) romukoppaan ja tavoitteeksi juosten maaliin. Valehtelen sitten juoksun jälkeen, että mikä oli tavoiteaika ja pääsinkö siihen

Huomisaamuna yhdeksältä on startti. Ja marathonin jälkeen salibandyseuran järjestämään lajitapahtumaan, jossa pyritään tekemään lajia tunnetummaksi täällä Frankfurtissa.

Hyvää viikonloppua!

Bookmark It

Hide Sites

Ja niinpä se taas vuosi on niin pitkälle edennyt, että seuraava salibandykausi alkaa lähestyä. Saksan mestaruus on painettava taka-alalla ja alettava keskittyä alkavaan kauteen. Tällä kertaa kuitenkin keskittyen ehkä hieman enemmän ison kentän peleihin, kuin mestaruuden tuoneeseen pikkukenttään.

Isoa kenttää pelataan tosin alhaisella tasolla, ikäänkuin kolmannella tasolla. Ykkös-Bundesliigaa hallitsee enemmän Pohjois- ja Itä-Saksan joukkueet ja kakkos-Bundesliigakin on keskittynyt enemmän pohjoisempiin osavaltioihin. Tarkoittaen myös sitä, että jos esim. kakkos-bundesliigassa pelattaisiin, niin matkustamista olisi tarjolla melko paljon.
Ja se ei työssäkäyviä pelaajia, kuten itseäni, niin hurjan paljon kiinnosta (matkustaminen noin yleensä tietenkin kiinnostaa ja paljon, mutta nopeisiin eestaas-matkoihin vieraalle pelipaikkakunnalla ja takaisin, ei oikein riitä intoa).

Samoin ongelmana on välillä saada tarpeeksi pelaajia paikalle, että edes pari kentällistä olisi kenttäpelaajia. Näillä edellytyksillä esim tuon kakkos-Bindesliigan pelaaminen olisi siis hieman hankalaa. Pikkukentän mestaruusjoukkueella varmaan kuitenkin hyvin pärjättäisiin.

Niin, kauden alku lähestyy.
Tulevana lauantaina pelataan Erlenseessä ns. EU-Cup, johon tulee joukkueita jopa ihan naapurimaista asti (Sveitsistä.. jep. EU-Cup ja sveitsiläisiä joukkueita..). Sveitsin salibandytason ollessa huomattavasti Saksaan ylempänä, on ihan kiva päästä pelaamaan kovia joukkueita vastaan. Saapi nähdä miten käy.
Pelien päätteeksi sitten seuran “kesäkekkereisiin/mestaruusjuhliin”. Vähän jälkikäteen järjestää seura moiset mestaruuskemut, mutta samapa se. Grilliherkkuja siellä sitten pelipäivän päätteeksi.

Bookmark It

Hide Sites

Viime vuoden tapaan käytiin viime viikonloppuna vierailemassa Wiesbadenissa vuosittaisilla viinijuhlilla. Paikalla oli taas hurja määrä pieniä tai suurempia viinintekijöitä. Kojunumerot ylsivät yli sadan, mutta en tiedä alkoivatko numerot ykkösestä. Joka tapauksessa paljon oli tarjoajia.

Wiesbadenin Domin, tuomiokirkon, ympärille oli kojut pystytetty ja jokaisella kojulla tuntui olevan kymmenkunta erilaista viiniä tarjolla. lasi viini  (virallisesti desi, todellisuudessa miltei aina vähintään puolitoista) maksoi puolestatoista eurosta reiluun pariin euroon (tai olisi tarjolla ollut paljon kalliimpiakin), joten hinnat olivat varsin kohtuulliset.

Kun sitten tuttu porukka lisävieraineen kerääntyi kasaan, päästiin itse viinienmaistelun pariin. Käytännössä joku haki pullon, joka jakaantui tasaisesti porukalle. Pullohinnat olivat aina 10 ja 20 euron välillä. Sekin siis moisille viinijuhlille erittäin kohtuullinen hinta.

Parikolme esiintymislavaa oli juhlilla myös pystytetty, joissa jonkinsortin muusikot soittivat liian kovalla kuluneita biisejä. Jouduttiin erikseen etsimään paikka kauempaa lavoista, että pystyi keskustelemaan huutamatta.

Viinin kaveriksi syötiin pikkusuolaisia, Flammkuchenia ja Spundekäseä. Flammkuchen on etäisesti pizzan sukua. On semmoinen taikinalättänä, jonka päällä vähän täytettä. Perinteisesti sipulia ja Speckiä (jauheliha/pekonihaketta).
Spundekäs puolestaan on sulatejuusto-rahka-maustesekoitus, jossa dipataan suolatikkuja tai minibrezeleitä. Oikein makoisaa.

Flammkuchen ja Spundekäs ovat erityisesti Hessenin alueen herkkuja. Saapihan niitä toki muualtakin, mutta erityisesti täällä niitä on monesti tarjolla.

Ihan käymisen arvoiset viinijuhlat.

Bookmark It

Hide Sites

Tämä elo- ja melkeinpä tuo syyskuukin voitaneen laskea täällä suunnalla vielä kesäkuukausiksi. Vaan eipä ole kesäkelejä näkynyt. Sunnuntaista lähtien on satanut melkein koko ajan. Ennusteen mukaan vielä pari päivää sataa.

Ihan kuin jossain tropiikissa oltaisiin, että vettä tulee pitkään ja hartaasti. Kun sataa, niin satais sitten kunnolla. Ja sitten loppuis.

Toissapäivänä kuitenkin pienessä sateessa käytiin parkkiksella pärrää ulkoiluttamassa. Ja eilen sitten vähän kuivemmalla kelillä. Päivikin pääsi jo hyvin ajoon kiinni, vaikka pyörä vaihtui autokoulun matalasta (matala istuin + matalat tehot) pyörästä isompaan prätkään.

Vaan on sillä kiva ajaa. Lyhyeiden Päivin ajotreenien jälkeen kokeiltiin ajaa kaksistaan, joka sujui kans ihan hyvin. Sitä vielä vähän kun treenailee, niin voipi sitten lähteä tekemään pieniä reissuja pyörällä. Kunhan Päivin messukausi päättyy ja ollaan sitten täydessä kokoonpanossa taas kotona. Reilun kuukauden päästä. Sittenpä ne sadekelit vasta alkavatkin…

Hyvin kiihtyi ja kulki rivakamminkin Yamaha, kun kävin pienen lenkin sillä vielä lopuksi ajamassa. Tulis kuivat kelit niin vois töihin mpyörällä kulkea. Velmuahan tietysti moinen harmittaisi, kun joutuisi kotiin jäämään.
Tai sit pitäis hankkia sivuvaunu ja Velmulle semmoinen nahkakypärä ja lasit. Ehkä saapi jäädä se myöhempään. Saapi tutut Velmun hoitoon reissujen ajaksi näin aluksi ainakin.

Bookmark It

Hide Sites

Semmonen moottoripyörä ostettiin viikonloppuna.

Taisi mittarissa olla luekmat 29599, kun kotipihaan pyörällä lauantaina kurvasin. Myyjän jäljiltä tankki oli tietysti kuivaakin kuivempi ja säädetty jo varatankin puolelle. Kiva.

Sunnuntaina sai tuore hepo uutta bensaa ja jaksaapi taas hyvin kulkea. Tai itse asiassa aina matalilla kierroksilla / pintakaasulla ajaessa meinaa vähän nykiä oudosti. Lie jotkut säädöt vähän huonosti, tai sitten vaatii erilaisen ajotekniikan/vaihteen vaihdot kuin ajokoulun Kawa. Pitänee katsella.

Netistä löysin jo Service Manualin isompiin huoltoihin ja normaalin User manualin. Jos on tarvetta, niin viestiä vain, niin voin lähettää pdf:t.

Pientä osumaa pyörä oli edellisen/edellisten omistajien käsittelyssä ottanut ja pieniä naarmuja ja halkeamia kuorissa on, mutta menee täydellisesti ensipärränä. Ylihuomenna jos kävis rekisteröintitoimistossa jonottamassa eka lupaa kilpien tekoon, sitten kilpien tekoa ja sitten viimeistä leimaa kilpiin. Saksalaista burokratiaa. Ihanaa.

Yamaha FZR 600 vm 1993

Bookmark It

Hide Sites

Kävipä harmittavasti marathon-projektissa. Nimittäin selvisi, että lenkkikartta todellakin ei ihan selvästi lenkkien pituuksia ilmoittanut. 7km lenkki onkin todennäköisesti vain 5km.

Eli ennen kuin suurempia aikatavoitteita alkaa määrittämään, niin onpas sitten vedettävä jotain muuta reittiä, jonka pituus on varmasti tiedossa. Kerspele! Ehdin jo taputella itseäni olalle, että onpas Tomi kuitenkin ihan hyvässä kunnossa.

Yllättäen oikean jalan ulkosyrjä on parin lenkin jälkeen, ja kävellessäkin nyt, vihoitellut. Liekö joku askelvirhe tullut juoksuun. Pitänee pitää tämä päivä ja ehkä huominen vielä lenkkitaukoa, että ehtii jalkaterä palautua. Sitten juostava askelta tarkkaillen. Enpä olisi uskonut projektia aloittaessani, että oikea jalka aiheuttaa ongelmia. Tuo vasen nilkka on kuitenkin se operoitu ja yleensä ärsyyntyvä.

Moottoripyörärintamalla vähän uutta. Kiikarissa on nyt pari eri mallia, joita toivon mukaan pääsisi huomenna ja/tai perjantaina vähän lähemmin katsomaan ja koeajamaan. Yamahan FZR 600 ja Hondan CBR400RR -malliset kyseessä.

Bookmark It

Hide Sites

Juoksulenkit ovat jatkuneet välillä vähän lyhyemmillä ja rauhallisemmilla lenkeillä (5-7km) ja välillä vähän pidemmillä. Tälle illalla tuli lenkkipolkukartan mukaan n. 14km juoksu. 2x7km lenkki.

Vähän pidempi siitä tuli, kun piti ekan lenkin jälkeen käydä viemässä laiska koira kotiin
Ekan kierroksen aikana sain monta kertaa odotella ja huudella vauhtia nelijalalle. Mikä lie kun ei se jaksanut… niin kovasti en kuitenkaan vielä juokse

Vielä on vähän yli kuukausi aikaa juoksuun. Juoksuaikaa kului tuohon 14+ km lenkkiin tunti ja 6 minuuttia. Jos saisi vauhtia vähän kiristettyä ja juostua loppuun hyytymättä, niin sehän tekisi vain puolitoista tuntia. Huhhuh.
Jos vielä juoksentelisi tuon 14km jonkun kerran ja jos aikaa saisi tuosta vähän kiristettyä, niin voisi tavoitteeksi laittaa itse juoksuun vaikkapa jonkun 1h45min tms. Pääasia kuitenkin ehjänä juosten maaliin.

Treenivinkkejä sain tänään niinkin korkealta taholta kuin Suomen ulkoministeriltä, Alexander Stubbilta. Sähköpostilla niitä. Alexhan on kova kuntoilija ja on juossut useamman maratonin sekä viime vuonna täällä Frankfurtissa myös Iron Man -kisan (3,8km uinti, 180km pyöräily, 42km juoksu). Kovakuntoinen kaveri. Ja asiallinen poliitikko ja ministeri.

Bookmark It

Hide Sites