Utrechtista päivää

Juu, terveisiä Hollannista. Työmatkaa pukkasi ja halpis-hotelli yllättäen tarjosikin wlan-mahdollisuuden. Ylläri siinä mielessä, että paikan nimi on niinkin hieno kuin “Little Siam”. Respassa ei kuitenkaan suureksi yllätykseksi näkynyt pieniä siamilaisia kaksosia, tai pieniä siamilaisia kissoja (kuuluisikohan niitä nykyään sanoa sitten laosilaisiksi kaksosiksi tai kissoiksi..).

Junamatkalla Saksasta Hollantiin taputtelin itseäni olalle, kun huomasin, että olin fiksuna kaverina jättänyt passin kotiin. Luulin jo, ettei mitään passeja rajalla kysellä, mutta kyllähän sieltä sitten passien kyselijät tulivat. Ajokortilla ja luovilla selityksillä kuitenkin uskoivat, että en ole pahojani tekemässä, vaan ihan hyvin aikein liikkeellä. Vähän oli kuitenkin kuumat paikat. Voipi olla, että ens kerralla muistaa passin ottaa matkaan.

Päivän päätyttyä ja hyvän ruoan jälkeen kävin kierroksen Utrechtin keskustaa kiertämässä. Yllättäen näin maanantai-iltana missään ei ollut mitään. Ja kun pimeäkin ennätti ennen kävelykierrosta tulla, eipä kaupunkia halkovissa kanaaleissakaan ollut juuri näkemistä. Joten ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä takaisin hotellille. Ja täällä ollaan.

Eilen, sunnuntaina, oli lisäksi vielä salibandyssä pelipäivä Länsi-Saksan Regionalliigassa, joten olo on melko poikki. Turpaan tuli peleissä (toisessa tosin “vasta” jatkoajalla). Omaan sarakkeeseen taisi tulla kumpaankin peliin kaksi maalia ja kaksi minuuttia pahojen poikien boksissa. Harvemmin sieltä käsin tulee pelejä katseltua.

Onneksi tämä työreissu ei ole kovin pitkä ja pääsen jo huomenna kotiin. Ja ensi sunnuntaina taas tuota sählyä harjoittamaan, kun on liigan seuraava pelipäivä.

Share it