Heinzin pokeriuran alku on melko tavanomainen nuorten pelaajien keskuudessa. Hänen kiinnostuksensa pokeriin alkoi televisiota katsomalla. Pokeriohjelmat onnistuivat herättämään tulevan maailmanmestarin kiinnostuksen peliä kohtaan ja piakkoin sitä seurasikin kotipelit kavereiden kanssa ja lopulta Heinz huomasi pärjäävänsä mukavasti nettipokerissa. Livepelit eivät tuolloin vielä nuorukaista niinkään kiinnostaneet, koska hän koki hitaan pelirytmin lähinnä puuduttavaksi. Maailmanmestaruuden jälkeen voisi kuvitella hänen hieman muuttaneen käsitystään livepelien miellekkyydestä.

“Mikä on tarjoiluehdotus?

Tarjoiluehdotus on elintarvikkeen valmistajan näkemys siitä miten elintarvikepakkauksen sisältö tulisi nauttia. Tosin pohjimmiltaan tarjoiluehdotuksen ideana on olla vain mahdollisimman kivan näköinen kuva pakkauksen kyljessä jotta sisältö saataisiin paremmin kaupaksi. Sana “tarjoiluehdotus” lisätään kuvan viereen ettei idioottimainen kuluttaja oikeasti kuvittele että hapankorppupaketin mukana tulee juustoa ja halkaistuja oliiveja.”
Lähde: http://tarjoiluehdotus.blogspot.com/2011/04/mika-on-tarjoiluehdotus.html

Tuo noin johdantona tuohon lähteenä toimivaan blogiin, joka siis löytyy osoitteesta: http://tarjoiluehdotus.blogspot.com

Blogin kirjoittaja on testimielessä tuon kuvauksen “idioottimainen kuluttaja” ja noudattaa tuotepakkauksessa ehdotettua “tarjoiluehdotusta”. Hauska ajatus ja useampi raportti noiden tarjoiluehdotusten toimivuudesta löytyykin jo sivustolta.

Sinne siis lukemaan.

“Tänä kesänä paistaa aurinko. Pilviäkin todennäköisesti on. Samoin sadetta ja ehkä jopa ukkosta”.

Siitä sitten vain. Hyvää kesää.

Eilen aloitin lakon ja eka päivä meni aika hyvin. Pientä päänsärkyä oli ehkä havaittavissa, samoin uupumusta, mutta ne selittyivät mielestäni ennemmin huonosti nukutulla yöllä (vai lie elimistön jo panikoinut unissaan alkavan kahvilakon alla).

Tänään, tiistaina, huomaan pientä päänsärkyä myös. Ei semmoista, että kaipaisi mitään buranaa tai muuta, mutta semmoista pientä kuitenkin. Työkaverit tuossa jo olivat että “ota ota kahvia!”, mutta päätös pitää. 5 ja puoli päivää vielä.

Työtehossa on ehkä havaittavissa pientä vajetta. Nimimerkki “kirjoitanpa blogia, vaikka pitäisi tehdä töitä”

Ja loppuun vielä pikkumainos: Asiakas on aina oikeassa, eikun väärässä -sivusto, www.notalwaysright.fi on pikku hiljaa saanut kävijöitä. Tarinoita kaivataan tosin paljon lisää. Tarinoiden ei tarvitse olla uusia tai pitkiä. Kaikki tilanteet hankalista asiakkaista ovat sivustolle tervetulleita! Kiitokseksi ilmainen kahvitarjoilu tällä sivustolla ensi viikolla (kun kahvilakko on loppunut!).

Ei kannata välttämättä lähteä dementia-diagnooseja moisen takia hakemaan, sillä asialle on ihan järkeenkäypä ja tietellinen selitys. Kun hyviä vitsejä tarkastellaan tarkemmin, niin yhteiseksi piirteeksi voidaan yleensä nimittää “epätavallinen tapahtuma/käytös/tilanne/ratkaisu”.

Esimerkiksi joskus aiemmin “maailman parhaaksi vitsiksi” valittu (tästä löytyy myös monta versiota):
“Kaksi ruotsalaista on hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja sanoo: “Luulen, että kaverini kuoli! Mitä minä teen?”
Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: “Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut.”
Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.
Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo “Selvä on. Mitä sitten?”"

Ratkaisu on jotain mitä ei tosiaan ihan perusihminen ainakaan oleta tapahtuvan.
Samaan kaavaan taipuu:”
Kolme poikaa kilpailevat siitä kellä on nopein isä.
Ensimmäinen poika sanoo: – Meidän isäpä on niin nopea, että kun isä tiputtaa omenan kerrostalon viidennestä kerroksesta, ehtii isä ottaa sen kiinni alhaalta.
Toinen poika sanoo: – Meidän isä onkin niin nopea, että kun isä juoksee taloa ympäri, niin voi nähdä hänen takapuolensa vielä vilahtavan sen nurkan taakse jonne isä suuntaa.
Kolmas poika sanoo: – Vaan meidän isäpä on niin nopea, että kun siltä loppuu neljältä työt niin se on jo varttia vaille kotona.”

Ihmisolennon aivot ovat rakentuneet siten, että ne tallentavat tietoa joidenkin minulle tuntemattomien periaatteiden mukaisesti. Olen kuitenkin antanut itselleni kertoa, että aivot muistavat hyvin tuttuja rakenteita. Eli jos joku käyttäytyy jossain tilanteessa odotetusti, on tilanteen muistaminen on helpompaa.
Tietenkin itse henkilökohtaisesti koetut dramaattiset tilanteet painuvat varmasti mieleen, mutta ilmeisesti erityisesti kuulluissa/luetuissa jutuissa tämä pitää paikkansa.

Hyvää vitsiä ei muista, koska se ei käyttäydy odotetusti. Aivot eivät löydä vitsiä aivoarkistosta nopeasti, koska se ei löydy “normaaleista muistilokereoista”. Eli lyhyesti: Hyvät vitsit ovat poikkeuksellisia, aivot ei muista hyvin poikkeuksellisia juttuja.

Lopuksi tähän yksi hyvä vitsi, jonka kuulin joku aika sitten:

.. hmm.. en nyt muistakaan sitä. Siinä oli joku hedelmä.. vai olikohan se sittenkin polkupyöräilijä… hmm.. tosi hyvä se ainakin oli! Vieläkin melkein naurattaa.

Mutta ehei. Tuo sivu on mitä ilmeisemmin teetetty juuri elokuvia/tv-ohjelmia varten. Se nimittäin toistuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samanlaisena. Ehkäpä tuo sanomalehtisivu on layoutiltaan/asettelultaan jotenkin optimaalinen elokuviin/tv-ohjelmiin. Jokunen kuva ja paljon tekstiä. Sen verran kuvia, että lehti vaikuttaa aidolta, mutta tarpeeksi pieniä, että katsojat eivät kiinnitä niihin huomiota.

Tässä pieni esimerkki lehden toistumisesta. Mukana on mm. Pulmuset, Täydelliset Naiset, 70′s Show, Scrubs (mikä lie sen sitcom-tyyppisen hassun “lääkärisarjan” nimi suomeksi…).

Ja kun tuo määrä ei vakuuta, että kyseessä ei ole sattuma, niin tässäpä linkki sivulle, jossa noita esimerkkejä on paljon enemmän:

http://www.slashfilm.com/lol-the-reoccurring-prop-newspaper/

Aika hassua.

Toinen mikä toistuu myös useasti elokuvissa ja tv-ohjelmissa on ns. “huuto”.
Siitä ehkä joskus myöhemmin lisää.

Asiakaspalvelussa kokee mitä ihmeellisimpiä tilanteita, joissa se ns. kuningas, asiakas, ei ihan aina olekaan oikeassa. Asiakkaat tietysti kokevat ja näkeät tilanteesta 100% omasta näkökulmastaan ja erityisesti kiihtyneinä eivät kykene hahmottamaan tilanteesta kokonaiskuvaa.

Moinen johtaa sitten monesti siihen, että jotain hyvin yksinkertaista jää näkemättä, tai yksinkertainenkin ratkaisu tuntuu ylitsepääsemättömältä. Notalwaysright.fi, eli “ei aina oikeassa” antaapi asiakaspalvelijoille “salaisen” mahdollisuuden kertoa julki pahimmat/parhaimmat aasiakas-tilanteensa. Nimettömästi tietysti. Sekä asiakaspalvelijalle, että asiakkaalle.

Muut turhautuneet pääsevät lukemaan kyseisistä hassuista tilanteista, sekä kommentoimaan ja arvostelemaan niitä. Joskus sivustolla vierailu kiristää hermoja entisestään (“eivvvv, kukaan ei voi olla noin hankala asiakas!!!”), joskus antaa näkökulmaa (“no huh, onneksi ei mun asiakkaat ihan noin pahoja ole. Täähän onkin oikeastaan hyvä päivä”), ja joskus nostaa muuten vain suupieliä hymy-asentoon.

Tässäpä linkki sivustolle: www.notalwaysright.fi

Läppäriltä selasin opaskirjaa, että tulee avattua oikeat ruuvit. Mokoma PDF-opaskirja, kun on tulostussuojattu, niin ei voinut tulostaa sivuja. No, joka tapauksessa aika suoraviivaisesti öljynvaihto kävi. Piti tietysti purkaa verhoilut, tai ne muoviosat pärrän ympäriltä, että pääsi kiinni kaikkiin tarpeellisiin osiin.

Onneksi älysin levittää sanomalehtiä pärrän alle ennen kuin avasin öljyruuvin. Tuli öljy kuitenkin sen verran vauhdilla, ettei osunut heti siihen astiaan, joka oli mopon alla. Vaan lopulta ei öljyä päässyt luontoon käytännössä lainkaan. Ne muutamat tipat, joita paperi ei poiminut, osuivat sopivasti kivilaatan päälle.

Vaan öljyt ja filtterit vaihtui lopulta siis ihan hyvin ja ensi vuonna menee kaikki vielä helpommin. Rutiinilla.
Bensa-aseman kautta renkaisiin vielä oikeat paineet ja ajoon.
Ei käyty kuin vähän kokeilemassa ja vähän rinkiä ajamassa noin ekalla vedolla. Jos keli sallii, niin vois huomenna töihin tulla pyörällä…

Kohta pitääkin lähteä “juhlimaan”. Frankfurt kun palkitsee salibandy-joukkueen nyt viimein viime vuonna saavutetusta Saksan Mestaruudesta. Buffetillallinen Marriott-hotellissa. Kannatti pelata.