Bussin pitäisi olla varustettu “nukkumapenkeillä” ja olla kuulemma 4 tähden bussi. Mitä ikinä bussien tähdet tarkoittaakaan.

Lontoossa yövytään yksi yö hotellissa ja vietetään, perjantain lisäksi, koko lauantai kaupungilla. La-iltana sitten pakkaudutaan jälleen bussiin ja ajetaan takaisin kotiin. Eli sunnuntaina hyvissä ajoin ollaan jo takaisin. Ehtii vielä palautumaan reissusta sunnuntain ja maanantain ajan.

Jännityksellä odotetaan, että onko bussi sitten täynnä eläkeläisiä vai nuorisoa. Pahin skenaario on tietysti se, että bussi on täynnä junnuja, jotka ryyppäävät koko matkan ajan, kun me yritetään nukkua ja säästellä energioita paikan päällä käytettäväksi.
No, korvatulpat on jo pakattu.

Tarkemman matkakertomuksen kyseisestä reissusta voi lukea “joskus” myöhemmin osoitteesta: http://matkat.mediapard.net/

Hyvää Pääsiäistä kaikille!

Saksan päässä koneeseen kiipesi ekana poliisi, joka halusi myös nähdä kaikkien passit. Olisivat varmaan käännyttäneet heti takaisin ihmiset, joilla ei jostain syystä olisi asianmukaista passia ollutkaan.
Sellaista ei kuitenkaan nähty. Ennen meitä tupelsi aiemmassa merkinnässä mainitut venäläiset “käsimatkatavaraihmeet” passiensa kanssa, eikä niitä meinannut heti löytyä, vaan niitä piti tietysti alkaa siinä käytävällä kaivamaan. Tuosta passintarkastuksestahan tuli vain kuulutu saksaksi, englanniksi ja turkiksi… Ei se oo helppoo.

Vähän yllätykseksi kysyi lentokenttävirkailija Istanbulissa, että halutaanko istumapaikat silleen, ettei siihen kolmen hengen penkkiin tule kolmatta ihmistä. Vähän hölmistyneenä siihen sitten sanottiin, että jos se on mahdollista, niin olisihan se tietysti ihan kiva… Harvempi kai tuossa vastaa, että “eiii, ku ois hyvä että siihen meidän väliin sijoitettaisiin joku mahdollisimman isokokoinen ihminen. Haiseva, jos mahdollista”.

Aina ei tarvitse virkailijan kuitenkaan tuommoista kysyä. Taisi olla Balilta palatessa (oltiin menomatkalla (häämatkalla) istuttu 12 tunnin lento erillään) tipahti leuat lattiaan, kun edellä ollut pariskunta vaati, ettei samalla riville saisi tulla muita matkustajia.

Lentokoneessa pitää vastaavasti sitten härvätä kun “etsitään” istumapaikkoja. Tähän mennessä on rivi 15 tullut aina rivin 14 jälkeen. Istanbulista palatessa edessäni tupelsi turkkilainen nainen ihmeissään boardincardinsa kanssa, jossa luki 19. Rivin 6 kohdalla täti jo kääntyi kysyvästi minuun päin apua hakien. Englantia ei ymmärtänyt, joten osoitin lipusta sitä numeroa 19, sitten rivin 6 numeroa ja sitten vielä huidoin eteenpäin. Sen sijaan, että täti olisi lähtenyt etenemään, löikin hän jarrut päälle, keräsi rohkeutensa ja kielitaitonsa kasaan, osoitti rivin 6 penkkiä ja sanoi “I sit here?”.
Onneksi taempaa Türkiläisen mies sitten huusi naiselle, että painuu eteenpäin.
Mutta miten vaikea sitä numeroa on lipusta ja penkistä verrata… Vaikka matkustaisi ekaa kertaa, niin yleensä logiikka pelaa lentokoneen sisällä samalla tavalla kuin ulkonakin.

Lopulta päästiin sitten oman rivimme kohdalle (odoteltiin toki käytävällä, että ihmiset ottivat takkiaan kiireettä pois ja miettivät, että tarvitsisiko sitä kuitenkin jotain sieltä laukusta ennen kuin sen laittaa yläboksiin säilöön) ja istumaan. Ja kaiken härväyksen jälkeen yllätykseksi ihan ajoissa lentoonkin.

Menolennolla huvitusta ja hämmennystä aiheutti pari riviä meidän edempää kuulunut kommentti.
Oli ruoantarjoilun aika ja ruokatarjottimet oli jo tuotu ja toinen kärry jakeli sitten juomista. Joskus jos oikein on jano tai tarve juomiselle, niin ollaan oikein pyydetty esim. lasi mehua ja lasi viiniä. Ikäänkuin kaksi lasia per henki.
Moinen ei edempänä istuvalle olisi riittänyt, vaan henkilö kysyi lentoemolta, että voisiko saada koko pullon viiniä.
Aikamoisen röyhkeää. Onneksi lentoemäntä ei viinipulloa kuitenkaan antanut… Kuka saa juotua lentokoneessa sen pienen aterian yhteydessä pullon viiniä? Huh.

Viime viikonloppuna käytiin pikapyrähdyksellä Istanbulissa ja kanssamatkustajat kantavat koneeseen kolme laukkua. Mitä ihmettä? Miksi lentokenttähenkilökunta ei puutu asiaan?
Eikö se ole aika epäreilua, että sääntöjä rikkovat henkilöt saavat ottaa enemmän kamaa koneeseen, kuin ne jotka ohjeistuksia noudattavat? Näiltä henkilöiltähän pitäisi ottaa ylimääräiset laukut pois ja vielä se luvallinenkin! Oppivatpahan seuraavalla kerralla ottamaan vain yhden laukun mukaan.

Tietysti seuraavalla kerralla näillä henkilöillä on mukana yksi laukku. Sen koko on vain sitten “metri kertaa metri kertaa metri”. Näitäkin näkee valitettavan usein. Istanbulista tullessa kaksi venäläistä naista raahasi vähintää 70x60x40 kokoisia laukkuja, jotka olivat hädintuskin mahtuneet lentokoneen säilytysbokseihin. Eikö nuokin laukut olisi kuulunut laittaa ruumaan? Riippumatta mitä niissä oli sisällä. Hankkikoot pienemmät laukut, jotka eivät ylitä “käsimatkatavan enimmäismittoja”.
Se on joko laukku ruumaan, jos se liian iso, tai sitten jää laukku rannalle. Sama niiden toisien ja kolmansien käsimatkatavaroiden kanssa.

Kun on olemassa säädöksiä matkalaukkujen koista ja niiden määrästä, niin pitäähän niitä noudattaa. Ja jos joku ei yhteisiä pelisääntöjä noudata, niin sitten toimittakoon laukun ruumaan. Ei poikkeuksia.

Keljuttaa tuommonen.

Loma meni hyvin ja, kuten aina, kovin nopeasti. Pari päivää oltiin eka Kuala Lumpurissa, joka oli oikein mukava kaupunki. Sitten pari viikkoa Balilla. Surffattiin, norsulla ratsastettiin, snorklattiin, otettiin aurinkoa, syötiin ja juotiin hyvin ja retkeiltiin pitkin saarta. Pari lomakuvaa facebookissa jo.

Pitäisi sen verran vapaa-aika ehtiä järjestämään, että kirjoittaisi reissusta matkakertomuksen, jonka latailisi nettiin. Nythän nuo matkakertomukset ovat vielä osoitteessa http://matkat.mediapard.net. Sieltä ne olisi kuitenkin vielä tarkoitus siirtää http://matkat.rasanen.de-osoitteeseen. Kunhan vain ehtisi säätämään tuon uuden osoitteen/softan kuntoon.

Reisussa kävi monta aihetta mielessä, että vois kirjoittaa aiheesta blogiin, mutta eipä niitä nyt tule mieleen. Kirjoittelenpa niistä sitten joskus kun muistan.

Kiva kyllä päästä taas pitkästä aikaa reissuun. Ja tietysti sitten seuraava reissu on jo vähintään ajatuksen tasolla suunnittelussa
Ois vaan enemmän aikaa, niin voisi enemmän matkustaa. Joillekin reissuun lähteminen on vaikeaa (vaikka majoitus ja ohjelmaa olisi valmiiksi tarjolla ilman kuluja), mutta moista ongelmaa en ole vielä itse kohdannut. Tietysti jos matkakohde ei kiinnosta, niin sitten ei löydy intoa lähteäkään.

Vaan onneksi löytyy itseltä intoa lähteä. Ei muuta kuin pari asiakaskeissiä vielä kuntoon ja lomille lomps. Siis huomenna.

Frankfurt järjesti nyt kolmatta vuotta peräkkäin “vieraana omassa kaupungissa”-tapahtuman, jossa siis Frankfurtissa (tai mikseipä jossain muuallakin) asuvat ihmiset voivat tehdä “turistimatkan” omaan kaupunkiinsa. Hauska idea.

Edulliseen (80e) hintaan kuului yöpyminen hyvässä hotellissa aamiaisineen, vihkollinen ale-/ilmaiskuponkeja, ilmainen turistikiertoajelu ja muuta mukavaa. Hommaa varatessa luottokortit tai varausjärjestelmä oikutteli ja varaus saatiin tehtyä pari päivää myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä hyvästä hotellimme ei ollut semmoinen mitä olisi haluttu (hotelli jossa olisi ollut sauna), vaan jouduimme tyytymään vähän yksinkertaisempaan hotelliin.

Kävimme katsomassa Frankfurtin pilvenpiirtäjiä, muita nähtävyyksiä, sekä illalla useammassa paikallisessa Apfelweinillä. Ja lauantaina shoppailukierroksella. Sain uudet juoksukengät, joita olisi tarkoitus käyttää reilun kuukauden päästä Darmstadtissa puolimaratonilla. Siitä enemmän myöhemmin.

Frankfurtin virallinen juoma, Apfelwein/Äppelwoi/omenaviini, on hyvää ja edullista. Edullinen hinta selittyy sillä, että Frankfurt on suuressa viisaudessaan vapauttanut ko. viinin alkoholiverosta. Äppelwoi kun kuuluu selvästi ihmisen perusravintoon, niin ei sen hintaa pidä jollain verolla nostaa. Kätevää.

Hauska viikonloppu kaikkiaan. Ei nyt voi sanoa, että olisi paljoa uutta Frankfurtista irti saanut, mutta olipahan ainakin hyvää omppujuomaa ilmaiseksi.
Pitänee ottaa harkintaa jonkun toisen lähikaupungin katsastaminen, jos samanlainen tapahtuma tarjolla olisi. Esimerkiksi Mainz tai Wiesbaden tulisi hyvinkin kyseeseen.

Tai siinä mielessä tietysti paikka oli hyvä, ettei tarvinnut maksaa… Aloitanpas ihan alusta:

Oltiin perjantaina (16.7) Münchenissä kaupungilla katselemassa menoa ja vähän shoppailemassa. Iltaa kohti alkoi nälkä yltyä ja pitkällisen etsinnän jälkeen löytyi kivan näköinen paikallinen ravintola, johon pahaa-aavistamatta mentiin. Päivi tilasi juustospätzlet ja minä zander-fileen ja salaatin. Spätzlet muistutti rakenteeltaan sitä mitä pitikin, mutta maku oli aika kaukana hyvästä spätzlestä. Hyh. Juusto oli saatu jotenkin “paakkuuntumaan”, eikä sekään maistunut kummoiselle. Ylivoimaisesti huonoimmat spätzlet ikinä.

Sitten kala + salaatti. Kokki oli ilmeisesti unohtanut maustaa kalan ja kompensoidakseen oli valuttanut desitolkulla etikkaa koko annoksen päälle. Kitkerää salaattia ja mautonta kalaa. Hammasta purren koetin annosta alkaa syömään, mutta ei se alas mennyt. Tai olisi varmasti väkisillä alas mennyt, mutta en ravintolassa halua syödä pahaa ruokaa. Varsinkin kun siitä pitää maksaa. Tarjoilija paikalle ja annos takaisin keittiöön. Luottamus oli ravintolaan mennyt täysin. Augustiner-merkkinen tumma olut oli sentään ihan hyvää. Olisi voinut sekin hivenen kylmempää olla. Tarjoilijat ja kokit näyttivät maistelevan annostani sivummalla ja pian kokki tuli asiantuntevasti kertomaan että annoksessa ei ollut mitään vikaa. Hääh? Kerroin kuitenkin, että kokki voi olla sitä mieltä mitä haluaa, mutta annos ei maistu hyvälle, eikä se siitä muuksi muutu. En halua mitään tilalle. Kokki hetken protestoi ja poistui sitten happamana. Tai itse asiassa jäi vähän epäselväksi oliko kyseessä itse kokki, vai kenties joku syöttölän vuoropäällikkö/omistaja.

Päivin taisteltua suurimman osan spätzleistä nieluun, huomattiin vielä, että juustospätzlen seassa näytti olevan suht iso pala jotain makkaraa. Kasvissyöjälle ei niin mukava yllätys. Tarjoilija ei tosin sitten edes kysynyt Päiviltä että maistuiko ruoka. Tai haluttaisiinko kenties lisää juomista tai jälkiruokaa. Eipä sillä, että oltais mitään otettukaan. Laskun sen sijaan pyysin. Tarjoilija ei vaivautunut laskua tuomaan ennen kuin tiukkaan sävyyn ilmoitettiin, että odotamme Edelleen laskua.

Tavallaan yllätyksesksi, tavallaan odotetusti, ravintola yritti laskuttaa ruoastani täyden hinnan. Yhteispotti oli jotain 26 eur, jossa kala-annokseni osuus oli n. 10 eur. Mielestäni hyvänä kompromissinä ehdotin summaksi kaksikymmentä euroa ja sanoin, että mielestäni sopiva jako olisi, että maksan annoksesta (joka ei yhtään maistunut) kolmanneksen. Tarjoilija ei sanonut sanaakaan, kääntyi kannoillaan ja käveli pois.

Hetken perästä paikalle saapasteli tiukkaan tahtiin aiemmin pöydässä käynyt kokki/kuka-lie. Kerroin hänelle taas kerran saman, että koska annos ei täyttänyt odotuksia, enkä sitä syönyt, mielestäni täyden hinnan maksu ei tule kyseeseen. Laitoin pöydällä olleen kuitin päälle 20eur-setelin ikäänkuin vahvistamaan “kaupan”. Kokki nappasi kuitin ja setelin käteensä. Ajattelin, että se laittaa ne taskuunsa ja toivottaa happamasti illanjatkot. Vaan eipä eipä. Yllärinä kokki rutisti kuittia ja seteliä nyrkissään, löi ne eteeni pöytään ja alkoi huutamaan, että ei tarvitse maksaa mistää mitään! Ja että meidän tulisi poistua heti välittömästi ravintolasta!

Suuresti yllättyneenä, en oikein osannut sanoa punaiseksi muuttuneelle äijälle yhtään mitään. Laitoin kuitin ja setelin taskuun ja aloimme nousemaan pöydästä. Ikään kuin ukkelin toive olisi jäänyt epäselväksi, huusi ukko edelleen että “ulosulos”. Täysin hämmentyneenä poistuimme sitten ravintolasta joidenkin asiakkaiden katsellessa kysymysmerkkinä tilannetta. Korvistaan savuavan kokin poistuessa toiseen suuntaan selvitin varuilta kanssa-asiakkaille, että kokki oli hermostunut, kun en ollut pitänyt hänen ruoastaan. Ja ettei tarvinnut maksaa sitten lainkaan.

Vaikkei ruoka ja juomat mitään tuolla kertaa ko. ravintolassa maksaneetkaan, en ikimaailmassa voi suositella paikkaa kenellekään. Kaksi tilattua annosta olivat kaikinpuolin erittäin heikkoja suorituksia ja palvelu ala-arvoista.

Illalla sain sentään sitten leirintäalueen snäkäriltä juustohampurilaisen, joka poisti nälän.

Loman jälkeinen maanantaimasennus alkaa kuitenkin vähän (mutta vain vähän) väistymään. Ihan vain muutama pommi oli odottamassa, joiden jälkiä korjaillaan ilmeisesti vielä ihan jonkun aikaa. Pientä kuitenkin verrattuna edellisen parin viikon loman jälkeisiin säätöihin.

Itse lomasta voipi lukea myöhemmin http://matkat.mediapard.com -osoitteessa. Kunhan matkakertomus kirjoiteltua saadaan. Lyhyt versio: Budapest, Balaton, Zagreb, Adrianmeri (Ankaran-niminen kylä Koperin vieressä), Kotkanpesä (Aatun mökki), München. Nopeasti meni aika.

Kotona oli odottamassa vesivahinko. Tai oli se jo korjattu, mutta sellainen oli tapahtunut. Rakkaat yläkerran naapurimme pitävät puolalaista kylpylää asunnossaan ja saastaiset kylpijät olivat saaneet viemärin tukkoon. Jätevesiputki, johon meidän suihkun viemäri yhtyy, menee yläkerrasta kellariin ja sieltä kiertoon viemäristöön. Kun sitten tukos tulee meidän viemärin alapuolelle, niin yläkerran vesi ei virtaakaan viemäriin, tai ala kertyä yläkerran kylpyammeeseen, vaan puskee meidän suihkun viemäriaukosta ylös… arvatkaapa vaan loput.

Ilmeisesti ainakin kylpyammeellinen vettä oli pulpunnut suihkuviemäristä ylös ja kastellut koko suihkutilan (matot, lattialla olleet vaatteet jne), eteisen (kokolattiamatto ja jotain pientä tavaraa lattialla), osittain makkarin (vieraspatja ja jotain papereita lattialla) ja lähes koko keittiön (ns. takaseinällä olleen Velmun “ruokailualustan” pohja oli vielä märkä).

Vahinko oli tapahtunut ilmeisesti pari päivää lähtömme jälkeen, joten mattoja oli ehditty kuivailla aika hyvin, mutta ns. vesirajat näkyvät kyllä matoissa ja muualla. Näkee mihin asti vesi oli ollut levinneenä. Kiitos Puola! Perkele.

Vuokranantajamme kun ovat varsin varovaisia, niin tuskin ovat edes sanoneet asiasta yläkerran asukeille (jotka viime yönä mystisesti lähtivät ryminällä kotoaan n. kahden aikoihin autolla ja tulivat puolen tunnin päästä taas takaisin.. keskellä yötä..). Alkaa naapurisopu yläkerran suuntaan rakoilla. Vuokranantajat ovat puolestaa nyt lomalla, joten ei pääse vielä kysymään lisätietoja vesivahingosta. Eipähän pois muuttaessa tarvitse vetää uusia mattoja lattialle, kun ovat nyt pilalla jo.

Jep. Näillä eväillä (tulikin justiinsa nälkä) etiäpäin.

Budapestiin on Frankfurtista noin 1000 kilometriä. Lähtö kun osuu myöhäiseen iltapäivään/alkuiltaan, niin ei ehdi ihan perille ajamaan vielä tänään. Wieniin on tuommoinen 700-800 km, joka sekin tietysti on suht pitkä etappi noin iltaan. Hessenissä ja naapuriosavaltiossa alkaa kuulemma vielä koululaisten lomat, joten muitakin autoja voipi olla liikkeellä. Staussa sitten ihmetellään.

Unkarissa kohteena on siis Budapest, jonka jälkeen Balaton-järven seutu. Paljon on hyvää molemmista kuulunut. Tosin Balatonia on vähän turhan turistipitoiseksi arvioitu. Sepä nähdään.

Näkemiin ja kuulemiin. Reilun parin viikon päästä sitten taas jotain uutta.