Korjaamon kaverit kuitenkin sitkeästi vaihtoivat autoon etujarrut, lambda-anturit, kesärenkaat ja öljyt suodattimineen, kertoen sitten siinä samalla, että auto ei ole enää rikkinäisen vaihteistonsa ansiosta minkään arvoinen, eikä kilometrejä enää montaa ole jäljellä.
Jos Frankfurtin lähellä autonkorjausta harkitsette, niin ehdoton ei Autohaus Sollathille!
Olisivat kuitenkin voineet sanoa etukäteen, että ei ole korjattavissa ja jättäneet nuo tehdyt jutut tekemättä. Olisi uusi auto viety varmaan jatkossa niille taas. Mutta nyt sitten saavat hintansa edestä varmasti negatiivista mainosta.

Uusi auto löytyi jo tilalle, ja kauppias meni vielä tarjoamaan bemusta vaihdossa hurjan summan (olettaen että Sollathin tyypit olivat oikeassa, että auto ei ole enää juuri minkään arvoinen.

Bemu siis pois ja takaisin ranskisten pariin. Aiempi 406 osoittautui erittäin hyväksi autoksi, joten Peugeotin piiriin siirtyminen ei teetä mitään ongelmia.

Malli muuttui nyt 206 SW:ksi, eli tuommoiseksi pieneksi “farmariautoksi”.

Mobile.de:ssä on vielä enemmänkin kuvia juuri kyseisestä yksilöstä. Kunnes kauppias varmaan lähipäivinä ilmoituksen netistä poistaa.

Vuosimalli parani, kilsat väheni, mutta niin kävi myös hepoisvoimille. Puoleen taisivat tipahtaa. Nyt on moottoripyörässäkin enemmän heppoja kuin autossa.

Parin tunnin päästä tuo pitäisi käydä kauppiaalta hakemassa. Ja antamassa tuo bemu sille pois.
Ja sitten äkkiä karkuun ennen kuin bemun vaihdelaatikko laukeaa.

Läppäriltä selasin opaskirjaa, että tulee avattua oikeat ruuvit. Mokoma PDF-opaskirja, kun on tulostussuojattu, niin ei voinut tulostaa sivuja. No, joka tapauksessa aika suoraviivaisesti öljynvaihto kävi. Piti tietysti purkaa verhoilut, tai ne muoviosat pärrän ympäriltä, että pääsi kiinni kaikkiin tarpeellisiin osiin.

Onneksi älysin levittää sanomalehtiä pärrän alle ennen kuin avasin öljyruuvin. Tuli öljy kuitenkin sen verran vauhdilla, ettei osunut heti siihen astiaan, joka oli mopon alla. Vaan lopulta ei öljyä päässyt luontoon käytännössä lainkaan. Ne muutamat tipat, joita paperi ei poiminut, osuivat sopivasti kivilaatan päälle.

Vaan öljyt ja filtterit vaihtui lopulta siis ihan hyvin ja ensi vuonna menee kaikki vielä helpommin. Rutiinilla.
Bensa-aseman kautta renkaisiin vielä oikeat paineet ja ajoon.
Ei käyty kuin vähän kokeilemassa ja vähän rinkiä ajamassa noin ekalla vedolla. Jos keli sallii, niin vois huomenna töihin tulla pyörällä…

Kohta pitääkin lähteä “juhlimaan”. Frankfurt kun palkitsee salibandy-joukkueen nyt viimein viime vuonna saavutetusta Saksan Mestaruudesta. Buffetillallinen Marriott-hotellissa. Kannatti pelata.

Huomenna on kuitenkin tarkoitus tehdä öljynvaihto ihan itse. Moottoripyörän öljynvaihdosta on nyt kyse. Autonkin kohdalla on öljynvaihto taas pian ajankohtainen, mutta sen saapi hoitaa automekaanikko samalla kun vaihtaa kesärenkaat alle. Renkaat kun on vedetty niin tiukkaan kiinni, ettei niitä itse irti enää saisikaan, joten autopaja keikka on joka tapauksessa tiedossa.

Nyt kun sitten sopivaa öljyä pitäisi osata ostaa, niin tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa tarkemmin perehdyttyä öljyn ominaisuuksiin. Kuten viskositeettiin. Sopiva öljy olisi esimerkiksi 20W40. Eka luku kertoo öljyn jäykkyydestä kylmänä. Mutta toinen luku ei kerrokaan jäykkyydestä suoraan lämpimänä. Öljy kun notkistuu lämmetessään. Vähän niin kuin itse sählykentällä.

Mopofoorumeilla tunnutaan ainakin Suomen kesäkeleihin suositeltavan esim. 10W40-öljyä… “mielenkiintoista”.
Netistä ladattu, tuohon omaan pyörään sopiva “omistajan käsikirja”, viittaa öljyihin 20W40 ja 10W30. Täällä on nuo kelit onneksi yleensä sen verran lämpimät, ettei pitäisi kylmyyden takia ainakaan ongelmia tulla.

Toivottavasti menee ihan perustyökaluilla tuo homma. Kun ei mitään mpyörän erikoistyökaluja ole. Ellei sitten istumen alla olevassa työkalusetissä satu olemaan sopivaa öljynvaihtoavainta.

Toivottavasti ei tarvitse maanantaina kirjoittaa surkeasti epäonnistumisesta

Aamulla hakemaan pyörä työkaverin autotallista, ajo omaan pihaan, öljynvaihdot ym. pikkuhuollot ja bensa-aseman kautta baanalle. Pitääkin muistaa tarkistaa, että saapiko sitä e10-bensaa tankata. Tai ehkä pitäis vetää varman päälle, niin kuin melkein kaikki täällä päin tekevät: tankkaan sitä normaalia.
Saksan poliisi oli just kans päättänyt olla tankkaamatta e10:iä, kun ei ole tarkempaa tietoa ko. polttoaineen pitkäaikaisvaikutuksista moottoreihin. Jos hallitus ja päättäjät haluavat, että ihmiset tuota e10:iä tankkaisivat, niin kannattaisi varmaan laskea sen verotusta vaikka väliaikaisesti, niin että huoltoasemat voisivat myydä sitä 29,9-39,9 senttiä halvemmalla kuin “tavallista bensaa”.

Jos ois oikein noheva, niin ajelis Frankfurtiin Louis-moottoripyöräliikkeeseen ja ostaisi tankkilaukun (Tankrucksack) tai sitten top-casen. Olis vähän tilaa “matkatavaroille” ja voisi tehdä vähän pidempää lenkkiä. Noin niin kuin yön yli retkiä.

Pitäneekin alkaa jo rannetta lämmittelemään, että kääntyy kaasukahva sitten sopivasti.

Ihan kuin jossain tropiikissa oltaisiin, että vettä tulee pitkään ja hartaasti. Kun sataa, niin satais sitten kunnolla. Ja sitten loppuis.

Toissapäivänä kuitenkin pienessä sateessa käytiin parkkiksella pärrää ulkoiluttamassa. Ja eilen sitten vähän kuivemmalla kelillä. Päivikin pääsi jo hyvin ajoon kiinni, vaikka pyörä vaihtui autokoulun matalasta (matala istuin + matalat tehot) pyörästä isompaan prätkään.

Vaan on sillä kiva ajaa. Lyhyeiden Päivin ajotreenien jälkeen kokeiltiin ajaa kaksistaan, joka sujui kans ihan hyvin. Sitä vielä vähän kun treenailee, niin voipi sitten lähteä tekemään pieniä reissuja pyörällä. Kunhan Päivin messukausi päättyy ja ollaan sitten täydessä kokoonpanossa taas kotona. Reilun kuukauden päästä. Sittenpä ne sadekelit vasta alkavatkin…

Hyvin kiihtyi ja kulki rivakamminkin Yamaha, kun kävin pienen lenkin sillä vielä lopuksi ajamassa. Tulis kuivat kelit niin vois töihin mpyörällä kulkea. Velmuahan tietysti moinen harmittaisi, kun joutuisi kotiin jäämään.
Tai sit pitäis hankkia sivuvaunu ja Velmulle semmoinen nahkakypärä ja lasit. Ehkä saapi jäädä se myöhempään. Saapi tutut Velmun hoitoon reissujen ajaksi näin aluksi ainakin.

Taisi mittarissa olla luekmat 29599, kun kotipihaan pyörällä lauantaina kurvasin. Myyjän jäljiltä tankki oli tietysti kuivaakin kuivempi ja säädetty jo varatankin puolelle. Kiva.

Sunnuntaina sai tuore hepo uutta bensaa ja jaksaapi taas hyvin kulkea. Tai itse asiassa aina matalilla kierroksilla / pintakaasulla ajaessa meinaa vähän nykiä oudosti. Lie jotkut säädöt vähän huonosti, tai sitten vaatii erilaisen ajotekniikan/vaihteen vaihdot kuin ajokoulun Kawa. Pitänee katsella.

Netistä löysin jo Service Manualin isompiin huoltoihin ja normaalin User manualin. Jos on tarvetta, niin viestiä vain, niin voin lähettää pdf:t.

Pientä osumaa pyörä oli edellisen/edellisten omistajien käsittelyssä ottanut ja pieniä naarmuja ja halkeamia kuorissa on, mutta menee täydellisesti ensipärränä. Ylihuomenna jos kävis rekisteröintitoimistossa jonottamassa eka lupaa kilpien tekoon, sitten kilpien tekoa ja sitten viimeistä leimaa kilpiin. Saksalaista burokratiaa. Ihanaa.

Yamaha FZR 600 vm 1993

Eli ennen kuin suurempia aikatavoitteita alkaa määrittämään, niin onpas sitten vedettävä jotain muuta reittiä, jonka pituus on varmasti tiedossa. Kerspele! Ehdin jo taputella itseäni olalle, että onpas Tomi kuitenkin ihan hyvässä kunnossa.

Yllättäen oikean jalan ulkosyrjä on parin lenkin jälkeen, ja kävellessäkin nyt, vihoitellut. Liekö joku askelvirhe tullut juoksuun. Pitänee pitää tämä päivä ja ehkä huominen vielä lenkkitaukoa, että ehtii jalkaterä palautua. Sitten juostava askelta tarkkaillen. Enpä olisi uskonut projektia aloittaessani, että oikea jalka aiheuttaa ongelmia. Tuo vasen nilkka on kuitenkin se operoitu ja yleensä ärsyyntyvä.

Moottoripyörärintamalla vähän uutta. Kiikarissa on nyt pari eri mallia, joita toivon mukaan pääsisi huomenna ja/tai perjantaina vähän lähemmin katsomaan ja koeajamaan. Yamahan FZR 600 ja Hondan CBR400RR -malliset kyseessä.

Führerscheinstelle Gross-Geraussa on virastomaisesti vain klo 8-12 auki, joten huomisaamuna korttianomusta viemään. Vanhan kortin haluavat pois, ketaleet.

Moottoripyöräkortin ajaminen kokonaisuudessaan oli suht suoraviivainen juttu. Eka 10 teoriatuntia, joiden jälkeen määrä x ajotunteja. Laki määrää tietyn määrän “normaaleja” ajoja ja tietyn määrän “erikoisajoja”. Eli tavallista ajoa, mutkittelu harjoituksia, autobaanaa, hämärässä ajoa jne.

Kokonaiskustannukset Saksassa kortin laajennokselle (mulla oli B-ajokortti jo olemassa) ovat aika suolaiset 1200 euroa. Vähän yli, kun oli kaikenlaisia maksuja teoriakokeesta ja muusta paperisodasta, jonka autokoulu hoiti. Teoriakokeessa ja inssissä tulee olla mukana passi tai muu virallinen henkilötodistus (ajokortti ei ole Saksassa virallinen henkilöllisyystodistus!).

Inssissä tehtiin aluksi harjoituksia tyyliin slalom “kävelyvauhtia”, slalom 30kmh, liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä, äkkijarrutus ja väistöjä. Niiden jälkeen (tai toinen inssiajoa suorittanut teki just toisessa järjestyksessä) ajeltiin sitten vähän kaupunkia ja autobaanan kautta takaisin ajokoululle, jossa inssi täytteli jonkun virallisen lapun ja löi siihen leiman.
Tuon paperin, ajokortin ja passin kanssa sitten huomenna sitä korttia anomaan. Ja sitä kautta mopokaupoille katselemaan

En tiedä mitä ajo-ope on juoninut, kun ei ajoaikaa varatessa paljoa muuta sanonut kuin, että perjantaina ajetaa ja että kertoo sitten lisää. Vaan mitä nopeammin ajokoe on suoritettu, sitä nopeammin pääsee pärräkauppaan.

Drändrän.