“Mikä on tarjoiluehdotus?

Tarjoiluehdotus on elintarvikkeen valmistajan näkemys siitä miten elintarvikepakkauksen sisältö tulisi nauttia. Tosin pohjimmiltaan tarjoiluehdotuksen ideana on olla vain mahdollisimman kivan näköinen kuva pakkauksen kyljessä jotta sisältö saataisiin paremmin kaupaksi. Sana “tarjoiluehdotus” lisätään kuvan viereen ettei idioottimainen kuluttaja oikeasti kuvittele että hapankorppupaketin mukana tulee juustoa ja halkaistuja oliiveja.”
Lähde: http://tarjoiluehdotus.blogspot.com/2011/04/mika-on-tarjoiluehdotus.html

Tuo noin johdantona tuohon lähteenä toimivaan blogiin, joka siis löytyy osoitteesta: http://tarjoiluehdotus.blogspot.com

Blogin kirjoittaja on testimielessä tuon kuvauksen “idioottimainen kuluttaja” ja noudattaa tuotepakkauksessa ehdotettua “tarjoiluehdotusta”. Hauska ajatus ja useampi raportti noiden tarjoiluehdotusten toimivuudesta löytyykin jo sivustolta.

Sinne siis lukemaan.

Tarjoilijat olivat varutettu pimeänäkölaitteilla, joten he pystyivät ruoat ja juomat ongelmitta tarjoilemaan. Positiiviseksi yllätykseksi huone oli todellakin pimeä. Tarjoilijoiden pimeänäkölaitteista hohki vähän haaleaa/vihertävää valoa, kun olivat ihan vieressä lautasta antamassa, mutta muuten vallitsi totaalinen pimeys. Kanssaruokailijoita ei voinut nähdä, eikä myöskään lautasta, saati ruokailuvälineitä, pöydällä.

Kun ihmiseltä rajoitetaan/poistetaan joku aisti, niin jäljellä olevien aistien pitäisi toimia tehostetummin. Ja totta, siltä se ainakin tuntui. Tai ainakin ruoan makuun/hajuun pystyi keskittymään paremmin.

Tosin ruokalajien tunnistaminen ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin olisi voinut kuvitella. Toki tomaatit, mozzarellat, kanat yms tunnisti ruoan seasta, mutta esimerkiksi mehu, jota veikattiin varmana mustaherukkamehuksi, olikin rypälemehua!

Varsin mukava kokemus. En tiedä järjestetäänkö Suomessa samanlaisia iltoja… Jos ei järjestetä, niin kannattaisi jonkun ravintolan alkaa järjestämään

Tein kahdesta leivästä sitten semmoisen kerrosvoileivän, jonka väliin pääsi voin lisäksi kinkkua ja juustoa. Sitä kädessä sitten pidellessäni mietin, että miten sen kanssa kävisi jos se putoaisi? Varsinkin kun sekä alla olevassa, että päällä olevassa leipäsiivussa oli voita. Miten päin ko. leipä tipahtaisi?

Vastustin kuitenkin kiusausta kokeilla ja empiirisesti todeta miten asiassa kävisi. Leipä päätyi suun kautta mahaan, eikä lattialle.

Hypoteesin kuitenkin ehdin tekemään. Oletettavasti leipä olisi kompaktista kerrosmuodostaan pudotuksen aikana hajautunut ja levittäytynyt lattialle siten, että molemmat leipäsiivut ovat voipuoli lattiaa vasten erillään. Lisäksi kinkku ja juusto olisivat irtautuneet myös leipäyksiköstä ja muodostaneet omat laskeutumiskohtansa. Todennäköisesti mahdollisimman likaiseen kohtaan.

Tämän hypoteesin nojalla päätinkin siis, että parempi ehkä syödä se leipä. Hyvä oli. Vaikka toinen leipäsiivu olikin käynyt lattiaa kokeilemassa.

Tosin lämmityksenkään jälkeen ei paljoa tarvinnut annoksesta nauttia. Kai sillä nälkä nyt hetken etäällä pysyy, mutta muuta juuri ei. Lisäsalsan ja juuston kanssa annos kuitenkin meni. Ja Velmu näköjään sai nuoltua lautasen puhtaaksi. Sille näköjään maistui paremmin.

Tunsin aiemmin yhden tyypin, jonka harrastuksena oli kerätä erilaisia ravioli-säilykepurkkeja! Vähän erikoisempi kaveri…

Radiossa tuumattiin muuten aamulla taas, että jossain tässä lähialueilla on joitain kouluja taas suljettuna, kun on heikko keli. Tai ainakin huonon kelin riski!

Wiesbadenin Domin, tuomiokirkon, ympärille oli kojut pystytetty ja jokaisella kojulla tuntui olevan kymmenkunta erilaista viiniä tarjolla. lasi viini  (virallisesti desi, todellisuudessa miltei aina vähintään puolitoista) maksoi puolestatoista eurosta reiluun pariin euroon (tai olisi tarjolla ollut paljon kalliimpiakin), joten hinnat olivat varsin kohtuulliset.

Kun sitten tuttu porukka lisävieraineen kerääntyi kasaan, päästiin itse viinienmaistelun pariin. Käytännössä joku haki pullon, joka jakaantui tasaisesti porukalle. Pullohinnat olivat aina 10 ja 20 euron välillä. Sekin siis moisille viinijuhlille erittäin kohtuullinen hinta.

Parikolme esiintymislavaa oli juhlilla myös pystytetty, joissa jonkinsortin muusikot soittivat liian kovalla kuluneita biisejä. Jouduttiin erikseen etsimään paikka kauempaa lavoista, että pystyi keskustelemaan huutamatta.

Viinin kaveriksi syötiin pikkusuolaisia, Flammkuchenia ja Spundekäseä. Flammkuchen on etäisesti pizzan sukua. On semmoinen taikinalättänä, jonka päällä vähän täytettä. Perinteisesti sipulia ja Speckiä (jauheliha/pekonihaketta).
Spundekäs puolestaan on sulatejuusto-rahka-maustesekoitus, jossa dipataan suolatikkuja tai minibrezeleitä. Oikein makoisaa.

Flammkuchen ja Spundekäs ovat erityisesti Hessenin alueen herkkuja. Saapihan niitä toki muualtakin, mutta erityisesti täällä niitä on monesti tarjolla.

Ihan käymisen arvoiset viinijuhlat.

Eli: Jos meinaat käyttää johonkin esimerkiksi salsa-kastiketta, tai muuta tuotetta, jota on tapana ravistaa ennen kuin sitä ruokaan tai muualle laitetaan, niin ehdottomasti tarkistamisen arvoinen asia, ennen kuin aloittaa purkin ravistamisen, on seuraava:

Tarkista onko korkki kiinni.

Nimim. “Salsapaita”, joka siivoili toimiston keittiön seinältä, lattialta, ovesta ja pöydältä salsakastiketta juuri äsken.

Viikonloppuna haettiin se Hessenin mestaruus salibandyssa. Odotetusti. Tänä vuonna karsintojen kautta toivon mukaan taas Saksan mestaruus -turnaukseen. Hävittiin nolosti toinen peli lauantaina. Onnetonta itsekästä räpellystä puolustustoimet unohtaen hyvin pitkälti koko joukkueelta. Mutta mestaruus oli jo varmistettu, joten eipä sillä ollut niin väliä.

Chilit meni eilen istutukseen. Vähän myöhässä (n. kuukausi sitten ois varmaan ollut parempi ajankohta), mutta kuitenkin. Kanaruokaan ropsautin vähän reilummin Bih Jolokiaa sunnuntaina ja silti maistui hyvin. Vahingossa sitä paljon laitoin, mutta hyvin tuo maistui, eikä ollut liian tulistakaan. Alkaa jo vähän epäilyttämään purkissa mainittu 800 000 scovillea.

Torstaina alkaa ajotunnit moottoripyörälle. Samoin viimeinen teoriatunti on silloin. Ei tarvii siis enää kuin opetella ajamaan ja kerrata tuhanteen kertaan liikennesäännöt, että menee sit teoriakoe läpi.

Ja taas takas töihin. Johan tässä vartin tauko tuli.

Vaan posti toi tänään chili-shop24.de:n tilauksen. Tilattiin tuolta chilin siemeniä, vähän chilikastiketta ja chilimaustetta. Bih Jolokiaa. Linkk tuotteeseen: http://www.chili-shop24.de/shop/product_info.php?info=p542_Bih-Jolokia-Flakes-800-000-Scoville.html

Rapsakat 800 000 scovillea tarjoaa tämä herkku
Saattaapi vähän pienempikin ripaus riittää. Pitää kohta kaupan chiliconcarneen laittaa vähän lisächiliä, kun se on muuten niin onnettoman mausteetonta. Kohta palaa työhermojen lisäksi siis suu

Ei muuta kuin lautaselle siirto ja nauttimaan. Tietysti nälkäisenä voipi laittaa heti seuraavan lastin juuston kera alatasolle, jolloin ei tarvitse annosten välillä niin pitkään odottaa.

Hyvää tuli! Lihat on syytä esikypsentää, koska aina noiden raclettejen tehot (ja tarjolla oleva aika) ei oikein riitä lihojen kypsentämiseen. Esipaistetut kanat (ja osa joulukinkkua) lisättiin siis grillille ennemmin lämpiämään. Osa vihanneksista oltiin myös jo etukäteen pannulla paisteltu, mutta se ei olisi välttämättä ollut tarpeen.

Ässänä hihasta grillaukseen löysi tiensä vielä kylmäsavulohi, joka paistui ihan kypsäksi nopeasti (ohuita siivuja kun olivat) ja oli erittäin maukasta.

Kaikenkaikkiana raclette on ihan kiva tapa viettää iltaa ja syödä. Kaveriksi tarvitaan toki pullo tai pari viiniä, koska ruokailu ei ole ihan hetkessä ohi. Taidettiin parisen tuntia ainakin syödä. Kuvia oisin voinut laittaa kans, mutta ei otettu yhtään.

Joulukinkku siis tuli ostettua ajoissa ja uuniin se pääsi sitten 23. päivä illalla. Pieni ja söpö puolentoista kilon kinkkunen oli hankittuna, joten ohjeiden perusteella arvioituna uuniajaksi olin arvioinut “parikolme” tuntia.

Lämpömittarin kuitenkin tökkäsin possun kylkeen ettei pelkän arvioidun ajan varassa oltu. Kahden tunnin jälkeen possu oli lämmennyt vajaasti paristakymmenestä asteesta ehkä viidellätoista asteella, ei ehkä ihan silläkään. Mitvit? Senhän ois jo arvion mukaan pitänyt olla melkein valmis. No, kello oli vasta ehkä noin yksitoista, joten mikäpäs hätä tässä.

Kahdeltatoista ei vielä ollut sisälämpöä paljoakaan enempää. Eikä yhdeltäkään vielä valmiiksi kinkkua olisi voinut sanoa. Ei auta kuin odottaa. Saksalainen sika kestää hyvin lämpöä ilmeisesti.

Sitten kun kello löi kolme yöllä, oli lämpömittariin kohonnut jo n. 75°C lukemat, joten tulkitsin possun valmiiksi. Sika ulos uunista, sinappihuntu niskaan ja takaisin kovennettuun lämpöön. Sitten vartin päästä possu ulos ja unille.

Vähän kesti pidempään possun valmistus kuin suomalaisissa ohjeissa oli joulukinkulle arvioitu. Ja sitten possun sisältä löytyi vielä joku täyte! Ei ihan mennyt nappiin. Täyte oli sentään myös possua, joten ei siitä mitään ongelmaa tullut. Vaan lopputulos oli ihan maistuva ja Velmu syönee loput tänäiltana.