Täällä asia on taas toisin. Aiemmassa työpaikassani työkaverit kättelivät lähes joka päivä toisiaan (ja minua) töihin tullessaan. Harvemmin toisiaan näkevät puolestaan voivat hyvinkin halata toisiaan. Sukupuolesta riippumatta. Tullessa ja lähtiessä.

Siinä nopeasti häviää se, edellisessä merkinnässä käsitelty, oma henkilökohtainen alue. Tai sitä ainakin rikotaan oikein rankasti. Äkkinäinenhän siinä voisi hätääntyä ja perääntyä puolitutun tullessa halaamaan (joka taas saatettaisiin vastaavasti täällä tulkita väärin). Täällä on syytä varautua ja tottua, että ihmiset koskettelevat toisiaan. (Eiliseen viitaten olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tuntemattomat pysytelköön kassajonossa “kaukana”).

Näihin toimintatapoihin olen täällä jo ehtinyt hyvinkin sopeutua. Välillä ainoastaan mietityttää, että miten esim. kylään tulevan pariskunnan osapuolia tervehditään? Naista halataan ja miestä kätellään? Entä jos ovat “parempia tuttuja”? Halataanko molempia? Ja jos on kerran niin tehnyt, niin pitääkö niin tehdä jatkossakin?
Vaikuttaa kuitenkin (onneksi?) siltä, että saman ongelman kanssa painivat muutkin. Ainakin siis muut miehet.
Naisten kohdalla tilanne tuntuu olevan jotenkin suoraviivaisempi. Jos henkilöt ovat tavanneet aikaisemmin vaikkapa muutaman kerran, niin yleensä se on sitten nopea halaus.
Halaus tässä voi nyt sitten tarkoittaa normaalia halausta, yhtä “poskisuudelmaa”, tai kahta. (Ja eikö joissain maissa/kulttuureissa niitäkin jaeta vielä enemmän?). Riippuen aina vähän kohtaavien henkilöiden kansalaisuuksista. Ja harvemmin tämä “tervehdys-halaus” nyt siis mikään tiukka rutistus on. Semmoinen kevyt “terve, kiva nähdä”-tyyppinen selkään taputus, eikä mikään onnittelu-/osanotto-tyyppinen sekuntien rutistelu. Sekin on tietysti syytä tietää.

Eli Saksaan tai muualle matkaavat: varautukaa. Ja vaikka matkustaisi kyläilemään ulkosuomalaisten luokse, niin nehän saattavat unohtaa, että jämpti puolentoista metrin päästä esitetty “terve” on ihan riittävät tervehdys kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa. Ne saattavat tottumuksesta tulla ja tarttua kiinni!

Lie sidoksissa väestöntiheyteenkin tuo. Suomessa kun asukkaita per neliökilomteri on wikipedian mukaan 17,7.
Saksassa sama lukema saman lähteen mukaan on 231. Reilusti yli kymmenen kertaa enemmän on siis ihmisiä aina samassa tilassa. Johan siinä on pakko olla lähempänä toisiaan.

Joissain tilanteissa huomaa, että ihmiset ovat liian lähellä. Varsinkin kaupassa. Kassajonossa saattaa takana tuleva olla ihan “perässä kiinni”. Joskus jopa niin, että toinen jonottaja koskettaa. Olkoonkin, että pienempään “omaan alueeseen” olen täällä jo hyvinkin tottunut, mutta ei tuntematon voi tulla koskettamaan. Varsinkaan ilman syytä ja tilanteessa, jossa etäisyyden voisi yhtä hyvin säilyttää.

Pitänee joskus kysellä paikallisilta ystäviltä, että ovatko he kiinnittäneet huomiota, että me pitäisimme, tai olisimme ainakin aiemmin pitäneet, enemmän (fyysistä) etäisyyttä heihin tai muihin ihmisiin erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Tyyppi on tehnyt joitain aika mielenkiintoisia huomioita pienistä eroista Suomen ja Saksan välillä. Esimerkiksi tuotesijoittelu ruokakaupassa. Parin esimerkkiä kirjasta poimittuna.

Hunaja. Suomalainen käy hakemassa hunajansa läheltä leivontatarvikkeita (en kyllä ole tätä nyt viime kuukausina voinut itse tarkistaa, mutta kirjan mukaan näin on). Saksalainen sen sijaan etsii hunajaa hillojen luota.

Majoneesi. Suomessa majoneesi kuulemma löytyy voiden ja margariinien luota. Saksassa se taas on aina ketsupin ja sinapin kanssa samassa hyllykössä.

Näitä olisi pitänyt laittaa muistiin silloin vuosia sitten kun tänne Saksaan muutettiin. Nykyään kun osaa etsiä tuotteet täällä ihan oikeista paikoista. Eli ei huomaa enää, että joku tuote onkin eri paikassa, kuin mitä se oli aikoinaan Suomessa.
Ja vastaavasti Suomessa käydessä ei tarvitse yleensä asioida niin paljoa kaupassa, että törmäisi tuommoisiin erikoisuuksiin.

Ihan hauskanoloinen tuo kirja. Saksankielentaitoisille ihan mukavaa ajanvietettä.

Asiakaspalvelussa kokee mitä ihmeellisimpiä tilanteita, joissa se ns. kuningas, asiakas, ei ihan aina olekaan oikeassa. Asiakkaat tietysti kokevat ja näkeät tilanteesta 100% omasta näkökulmastaan ja erityisesti kiihtyneinä eivät kykene hahmottamaan tilanteesta kokonaiskuvaa.

Moinen johtaa sitten monesti siihen, että jotain hyvin yksinkertaista jää näkemättä, tai yksinkertainenkin ratkaisu tuntuu ylitsepääsemättömältä. Notalwaysright.fi, eli “ei aina oikeassa” antaapi asiakaspalvelijoille “salaisen” mahdollisuuden kertoa julki pahimmat/parhaimmat aasiakas-tilanteensa. Nimettömästi tietysti. Sekä asiakaspalvelijalle, että asiakkaalle.

Muut turhautuneet pääsevät lukemaan kyseisistä hassuista tilanteista, sekä kommentoimaan ja arvostelemaan niitä. Joskus sivustolla vierailu kiristää hermoja entisestään (“eivvvv, kukaan ei voi olla noin hankala asiakas!!!”), joskus antaa näkökulmaa (“no huh, onneksi ei mun asiakkaat ihan noin pahoja ole. Täähän onkin oikeastaan hyvä päivä”), ja joskus nostaa muuten vain suupieliä hymy-asentoon.

Tässäpä linkki sivustolle: www.notalwaysright.fi

Siinä missä suomalaiset jo alkavat grilletä lämmitellä ja kädet alkavat hakeutua kohti olutkoreja, ollaan täällä Saksassa vielä ihan normaalisti töissä. Suomessakaan juhannusaatto ei käsittääkseni ole virallinen vapaapäivä. Tietysti onhan se erittäin vakiintunut tapa kaikissa työyhteisöissä ja myös ruokakaupoissa. Taitavat viimeisetkin kaupat sulkea Suomessa oviaan jo (12.33 Suomen kelloaika nyt). Hätäisimmäthän hamstraavat vielä evästä, kun eivät ole varmoja, että riittääkö se 5 kaljakoria, 5 vodkapulloa, 10 pakettia makkaraa, 2kg ulkofilettä, 1kg sisäfilettä, 4kg vihreää salaattia, 1kg perunasalattia, 3 tuubia turun sinappia ja puolen litran limupullo sittenkään kahdelle päivälle.
Varman päälle kannattaa ottaa ja ainakin lisää kaljaa ja viinaa kantsii ostaa. Ehkä varuilta myös kirves. Tiedä vaikka tulee riitaa.

Saunan nurkille kannattaa jo sytytysnestettä alkaa valelemaan, että palaa varmemmin. Samoin grillin ja saunan polttopuut kantsii valella bensalla tai muulla palavalla, että syttyy sitten grilli tai sauna hyvin. Ei kannatta jättää sattuman varaan.

Sitten kaljaa ja viinaa ääntä kohti, ettei mene keskusteluksi. Sitten saunaan, josta koko porukalla uimaan. Yhtä henkeä vähempänä takaisin saunaan, tappelemaan. Lämpimään unohtuneet lihat voi heittää pois, kun ovat jo pihalla ja täynnä pikkuötököitä. Peräkonttiin unohtunutta makkarapakkausta voipi vielä lämmitellä, mutta eihän niitäkään syödä voi, kun muovipakkausta ei muistettu ottaa eka pois. No, onneksi sitä kaljaa ostettiin lisää. Sitä siis.

Sitten aamuauringon nostessa lyödään ja se (onneksi viime metreillä hankittu!) kirves polveen ja lähdetään lasarettiin moikkaamaan tuttuja. Ja muistellaan, että olipa ikimuistoinen juhannusta taas.

Näillä eväillä (tai sitten ei) hyvää juhannusta!

Jos lähtis hakemaan vielä pari koria kaljaa huomisiltaista kekkeröintiä varten. Ihan vaan varuilta.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa.
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

Vaan tänä iltana aloittaa urakkansa miesten kiekkojoukkue. Naiset ovatkin jo pari peliä pelanneet ja voitokkaasti (vaikka vähän nihkeästi). Sama tahti jatkuu toivottavasti miesten puolella tänään Valko-Venäjää vastaan. Eiköhän sieltä avauspelimäinen nihkeä voitto tule.

On vaan vissiin mestareiden liigan pelipäivä jalkapallossa tänään kans, joten taitaapi olla ainoa mahdollisuus katsoa peli netin kautta. Noinkohan anywheretv.fi toimisi… jos ei, niin aina joku stream löytyy postimerkin kokoisena jostain. Ainakin eilen löytyi USA-Sveitsi peli useammastakin lähteestä.

Olympiakiekkokultaa siis odottamaan. Lähellä se on ollut aikaisemminkin, vaikka ennakkoon ei Suomen joukkuetta ole korkealle arvostettukaan.

Nimittäin meinasi olla vähän liukasta ja luotto renkaisiin kateissa, kun lähti Suomessa ajamaan. Lumella ja jäällä auto meni tiukasti siitä kohtaa mistä ohjasi, yhtään luistelematta. Aika pian pääsi myös kiinni ajorytmiin ja nopeuteen, eikä taakse enää kertynyt jonoa.

Vaan ei se aina onnistu suomalaisiltakaan, vaikka ammattina olisi lumenajo. Nimittäin nähtiin Kuopiossa ojassa traktori, joka oli lumia kolaillut teiltä pois. Perävalot näkyi ojan puolelta lumikinosten keskeltä. Oli kuski vissiin luullut työntävänsä lunta tasaisella pientareella, eikä ojan päällä. Sinne oli juuri sujahtanut traktori kun ohi ajettiin. Kuski soitteli kännykällään ilmeisesti vielä isompaa vehjettä nostamaan traktoria ojasta. Että ei se aina Pohjolassakaan onnistu.

Sen verran ehti lumiajoon tottua, että ihan alkoi aamulla töihin ajaessa muiden hidastelu keljuttamaan. Aina se 20kmh hiljempaa kuin nopeusrajoitus olisi. Onse kumma! Eikä ollut mikään kurja keli. Luminen, -5°C, hyvä näkyvyys. Hmph!

Jäi tosin kuulematta se Pjurststömin kommentointi, joka keskittyi puhtaasti Eläkeläisten esityksen vesittämiseen. Todella alhaista toimintaa. Luulin, että ko. hinaaja olisi osannut olla ammattimainen ja pitää henkilökohtaiset mielipiteensä sisällään. Ellei sitten ollut Ylen kehotuksesta lauottuja kommentteja…

Taisi tosin tämä Halihalipusipusi-tahvo kolme vuotta sitten sanoa Lordista samanlaisia kommentteja, että “ei pure euroopassa”, “ei ole yhtään hyvä”, “ei voi menestyä” jne… Ja miten kävikään.

Ehkei Eläkeläisillä voittoa olisi noudettukaan, mutta helposti parempi sijoitus kuin tällä nyt voittaneella Kuunulvojilla, vai mikä olikaan. Jos ei tyttöduo ilmoittaudu lesboiksi, niin leikkuri käy jo karsinnoissa (Euroviisuissa on perinteisesti menestyneet esiintyjät, jotka eivät ole heteroita). Esityshän on niin lähellä viime vuoden voittajan viulutusta, että ainoa reaktio, joka esityksestä tulee on “häh, täähän on melkein sama kuin viime vuonna. tätä nyt ei ainakaan äänestetä”.

Mistähän Bjuurstöm keksi Eläkeläisiä kohtaan esitetyn väitteen, ettei Euroopassa homma uppoaisi. Eläkeläisethän tekevät jatkuvasti Euroopan kiertueita ja tuvat ovat pulloillaan porukkaa. Ja meininkin hyvä, vaikkei yleisö lyriikoista mitään ymmärräkään.

Humpalla olisi pärjätty, mutta kun ei niin ei. Pah!

Toivotaan, että Saksasta edes tulee sitten joku järkevä esitys. Valitaan muuten kans yleisöäänestyksellä ja mukaan voi esiintyjiksi hakea kaikki ketkä haluavat. Eli vähän taas semmoinen Idols-ohjelma tulossa…

Täällä päin Eurooppaa ei paikallisessa kielessä ole tarpeeksi voimakkaita kirosanoja. Täällä tuumataan käänettynä pahassakin vitutuksessa, että “kirottua”, “paska” tai “kirottu paska”. Peräreikä on mahdollinen sana tietysti, kun kuvataan jotain henkilöä, mutta muuten solvaussanat ovat melko kesyjä. Tai ne ovat lähinnä johonkin ikävään vertaamisia, kuten “kaveri on terävä kuin säkillinen märkiä hiiriä” tms.

Välillä tulee tilanteita, joissa suomenkielen monipuoliset ominaisuudet kiroamisessa olisivat täälläkin tarpeen. Täällä ei ketään pahassakaan tilanteessa vituta. Ei. Joku saattaa keljuttaa tai käydä hermoille. Tai voi olla kuono täynnä jotakin. Mutta ei vituta. Tai sitä ei siis voi ilmaista asian vaatimalla voimakkuudella.

Perkele! Eiku siis kirottua.