Meidän, Frankfurtin, lisäksi paikalla oli pelaamassa Karlsruhe, Koblenz sekä kaksi joukkuetta Ludwigshafenista. Maskotiksi mukaan otettu Velmu protestoi katsomopaikkaansa, koska ei nähnyt meidän lämmittelyjä.
Pelit alkoi hyvin Koblenzia vastaan 7-2 voitolla. Samalla maalierolla kaatui Ludwigshafenien “punainen” joukkue (5-0). Karlsruhe, joka oli paikalla useamman kentällisen voimin, kaatui lopulta myös mukavasti 7-1. Hieman likaisesti pelannut (siat!) Ludwigshafenin “sininen” joukkue sai rikkomisellaan pelimme jotenkin sekaisin ja vei lopulta voiton luvuin 2-1. Pelin käytiin äänekäs keskustelu turnauksen luonteesta, sillä useammassa tilanteessa oli todellinen loukkaantumisvaara. Erityisesti sikaillut lutikka (ludwigshafenilainen) ei sikailuaan paljoa pahoitellut, vaikka omat joukkuekaverinsa yrittivät kaveria rauhoitella. Ei kuulemma pelaa “huvikseen”/”omaksi ilokseen” (für spass), vaikka kyseessä olisi ns. “hupi-/leikkiturnaus”.
Periaatteessa pelien piti olla jo ohi, mutta turnausjärjestäjän pyynnöstä pelattiin vielä ylimääräinen “finaali”. Sarjataulukon mukaan oltiin yhdestä tappiosta huolimatta voitettu turnaus. Siitä huolimatta suostuttiin ylimääräiseen otteluun, jossa oltaisiin korkeintaan siis hävitä turnausvoitto.
Vastaan finaalissa asettui nuo samat “siniset lutikat”. Tällä kertaa likaisin lutikka malttoi mielensä paremmin, eikä juuri sikaillut. Mitä nyt viimeisellä sekunnilla tuuppasi minut päin laitaa.
Itse peli eteni melko tiukasti puolustaen ja kyttäillen. Ehkä n. 5min paikkeilla pääsin karkumatkalle ja laitoin 1-0 maalin. Siitä muutama minuutti ja taidettiin tehdä 2-0 maali. Tiukka puolustus ja hyvä pallonhallinta piti sitten loppuun asti.
Saatiin pidettyä, jo meille kuulunut, turnausvoitto ja otettua revanssi joukkueesta, jolle hävittiin. Hienosti meni.
Ja jos “yksi tappio per kausi”-perinne jatkuu tälläkin kaudella, niin loppukausi näyttää ihan hyvältä

Kokemuksen unohtumattomuuden varmisti heti stadionille mennessä riehaantuneet fanit. Kaiserslauternin ja Frankfurtin fanit ottivat ennen peliä sen verran topakasti yhteen stadionin juna-asemalla, että poliisi päätti sulkea koko aseman.
Se puolestaan tarkoitti sitä, että meidän junan päätepysäkiksi muodostui Zeppelinheimin asema, joka oli stadionilta semmoisen 4-5 kilometrin päässä.

Koska muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, lähdettiin muiden stadionille haluavien kanssa suurena massana taivaltamaan metsän halki kohti stadionia. Suurin osa porukasta tuntui kävelevän meitä nopeammin oluen tuoman innostuksen voimin. Oltiin kuitenkin samaan aikaan lopulta stadionille, kun nopeammin kävelleet kävivät tasaisesti enemmän metsikön puolella vajuttamassa rakkojaan. Tasapeli.

Nujakoinnin ja siitä seuranneiden sekaannusten takia itse peli alkoi onneksi noin vartin myöhässä. Missattiin alusta ehkä n. 20 minuuttia, jonka aikana ei kuitenkaan ollut mitään erikoista tapahtunut.
Istumapaikat meillä oli suht ylhäältä pääkatsomosta. Koko kenttä näkyi hyvin ja pelin seuraaminen oli oikein mukavaa. Virvokkeiden ostaminen kioskista kävi valitettavasti vain “rahakortin” avulla. Piti ensin ostaa maksukortti ja tallentaa sille rahaa. Ja sitten pystyi ostamaan jotain. Vähän hankalaa.
Katsomassa kiersi sitten kuitenkin myyjiä myyden olutta ihan rahaakin vastaan. Enpäs kyllä nyt edes muista, että mitään muuta kuin olutta olisi katsomossa myyty…

Frankfurtin vuosi oli alkanut murheisesti. Ei yhtään maalia (kotipeleissä?) koko vuonna. Oli siis korkea aika avata maalihanat ja tehdä vähän eroa liigan hännänhuippuihin.
Hyvät maalitilanteet menivät ehkä 2-1 Kaiserslauternille, jolla oli lopussa täysin avopaikka ratkaista peli edukseen, mutta jotenkin onnistui hyökkääjä pallon vielä ohi maalin turaamaan. Varmasti ylimaksettu ukko.
Kumpikaan joukkue ei lopulta onnistunut maalinteossa, joten lopputulos oli siis 0-0. Ei mitään häikäisevän hienoa jalkapalloa…

Ja lopuksi vielä minun pipo unohtui lähtiessä penkille. Perhana!

Frankfurt järjesti nyt kolmatta vuotta peräkkäin “vieraana omassa kaupungissa”-tapahtuman, jossa siis Frankfurtissa (tai mikseipä jossain muuallakin) asuvat ihmiset voivat tehdä “turistimatkan” omaan kaupunkiinsa. Hauska idea.

Edulliseen (80e) hintaan kuului yöpyminen hyvässä hotellissa aamiaisineen, vihkollinen ale-/ilmaiskuponkeja, ilmainen turistikiertoajelu ja muuta mukavaa. Hommaa varatessa luottokortit tai varausjärjestelmä oikutteli ja varaus saatiin tehtyä pari päivää myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä hyvästä hotellimme ei ollut semmoinen mitä olisi haluttu (hotelli jossa olisi ollut sauna), vaan jouduimme tyytymään vähän yksinkertaisempaan hotelliin.

Kävimme katsomassa Frankfurtin pilvenpiirtäjiä, muita nähtävyyksiä, sekä illalla useammassa paikallisessa Apfelweinillä. Ja lauantaina shoppailukierroksella. Sain uudet juoksukengät, joita olisi tarkoitus käyttää reilun kuukauden päästä Darmstadtissa puolimaratonilla. Siitä enemmän myöhemmin.

Frankfurtin virallinen juoma, Apfelwein/Äppelwoi/omenaviini, on hyvää ja edullista. Edullinen hinta selittyy sillä, että Frankfurt on suuressa viisaudessaan vapauttanut ko. viinin alkoholiverosta. Äppelwoi kun kuuluu selvästi ihmisen perusravintoon, niin ei sen hintaa pidä jollain verolla nostaa. Kätevää.

Hauska viikonloppu kaikkiaan. Ei nyt voi sanoa, että olisi paljoa uutta Frankfurtista irti saanut, mutta olipahan ainakin hyvää omppujuomaa ilmaiseksi.
Pitänee ottaa harkintaa jonkun toisen lähikaupungin katsastaminen, jos samanlainen tapahtuma tarjolla olisi. Esimerkiksi Mainz tai Wiesbaden tulisi hyvinkin kyseeseen.

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla

Eilen käytiin ostoksilla ja kypärät on hankittu. Ei meinaa lähteä päästä irti, kun kerran saa kupolinsa sisään sujautettua. Lie vähän turhankin tiukka, mutta vähänhän sen pitäis antaa sitten periksi käytössä.

Louis.de on valikoimaltaan ja mielestäni hinnaltaan myös erittäin hyvä nettikauppa. Pitkin Saksaa on myös myymälöitä (joista yhdestä kypärät käytiin siis ostamassa). http://www.louis.de?topic=empfehlung&artnr_gr=216760 tuommoinen hattu on mulla.

Sitten vielä takki, housut, kengät ja hanskat. Ne vielä odottaa valitsemista (eli sopivien tarjousten löytymistä) ja uutta visiittiä Louisilla. Toinen alan myymälä lähellä Frankfurtia on http://www.bikercity-motorrad.de

Eikä pallostakaan paljoa. Salibandypalloa jahdattiin viikonloppuna. Lauantaina naiset ja sunnuntaina sit junnut ja miehet. Ennalta heikoimmaksi arveltua Mainzia vastaan otettiin hassu alku ja 2 min jälkeen oltiin 0-2 tappiolla. Kääntyi se sit voitoksi kuitenkin. Ja kovimmaksi arveltua Erlenseetä vastaan nuijittiin 18 maalia. Erikoista.

Ei tullut montaa osumaa omaan sarakkeeseen. Poikittaisia mailoja ja tökkimisiä selkään sen sijaan vähän enemmän. Maalinedustalla maskissa olemisen etuja. Kaksi peliä on pikkukentän Hessenliigaa jäljellä. Sitten karsintoihin josko taas lopputurnaukseen päästäis pronssia kirkastamaan.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.

Tänään, Päivin synttärien johdosta, mennään siellä pitkästä aikaa käymään. Monesti siellä on joku teema, mutta en tiedä liekö tänään. Joka tapauksessa, siellä on useita erilaisia alueita, joihin on luotu erilaisia ilmastoja. Taitaa olla aavikkoa ja sademetsää ym. Hieno paikka.

http://www.palmengarten.frankfurt.de/deutsch/botanik/frame.htm

Vitosen on pääsymaksu, mutta sillä saapi lusmuta ilmeisestikin tuolla vaikka koko päivän. Ravintola löytyy myös, samoin kahvila, ettei näänny. Eväitään voi varmaan kans syöpötellä, jos ottaa mukaan.

Jos ei matkalaiselle pelkkä Saksan normaali luonto riitä, niin Palmengartenissa voi kokea sitten vähän laajemman leikkauksen erilaisista ilmastoista.

GM tupeltaa jotain Opelin myynnin kanssa ja Rüsselsheimin tehtaan työntekijöitä jännittää myös. Ja niitä on. Yli 18 000 työntekijää. Ei ihme, että tehtaalla on oma juna-asema! Ajeltiin viikonloppuna junalla Wiesbadeniin (sinne viinijuhlille) ja yksi asema oli pelkästään Opelia varten siinä matkalla. Jo parin todella ison hallin/rakennuksen jälkeen aloin ihmetellä homman suuruutta, mutta kun rakennuksia, parkkipaikkoja, halleja ja toimistoja tuli ja tuli vaan, niin ei enää oma juna-asema ihmetyttänyt.

Vähän niinkuin tuossa Frankfurtin lentokentällä on oma kentän sisäinen linja-autoverkosto, jotka ajelevat tiettyjen aikataulujen mukaan. Ei siis pelkästään busseja, jotka ajavat matkustajat koneen viereen. Ja Lufthansa henkilöstön parkkihalli on kuusikerroksinen.

Tuntuu aika pieneltä täällä välillä.

Isoimmat messut ovat varmaankin autoalan IAA-messut. Autovalmistajat esittelevät linjatuotantoaan ja konseptiautojaan. 17.-27.9. on tänä vuonna nuo messut. http://www.iaa.de kiinnostuneille.

Pienempiä messuja järjestetään sitten pitkin kaupunkia pitkin vuotta. Tänään kävin pienillä it-alan messuilla, joilla ei tosin ollut juurikaan annettavaa. Tai sisäänkäynnin ja “ilmoittautumisen” yhteydessä sai 2GB muistitikun ilmaiseksi. Eli ei se ihan hukkareissu ollut.

Viikonloppuna on entisen työnantajan messut, joilla pitänee käydä vierailemassa.

Eli messuja messuja. Varmaan löytää jokainen jonkun mielenkiintoisen messun täältä; www.messefrankfurt.com