Isoa kenttää pelataan tosin alhaisella tasolla, ikäänkuin kolmannella tasolla. Ykkös-Bundesliigaa hallitsee enemmän Pohjois- ja Itä-Saksan joukkueet ja kakkos-Bundesliigakin on keskittynyt enemmän pohjoisempiin osavaltioihin. Tarkoittaen myös sitä, että jos esim. kakkos-bundesliigassa pelattaisiin, niin matkustamista olisi tarjolla melko paljon.
Ja se ei työssäkäyviä pelaajia, kuten itseäni, niin hurjan paljon kiinnosta (matkustaminen noin yleensä tietenkin kiinnostaa ja paljon, mutta nopeisiin eestaas-matkoihin vieraalle pelipaikkakunnalla ja takaisin, ei oikein riitä intoa).

Samoin ongelmana on välillä saada tarpeeksi pelaajia paikalle, että edes pari kentällistä olisi kenttäpelaajia. Näillä edellytyksillä esim tuon kakkos-Bindesliigan pelaaminen olisi siis hieman hankalaa. Pikkukentän mestaruusjoukkueella varmaan kuitenkin hyvin pärjättäisiin.

Niin, kauden alku lähestyy.
Tulevana lauantaina pelataan Erlenseessä ns. EU-Cup, johon tulee joukkueita jopa ihan naapurimaista asti (Sveitsistä.. jep. EU-Cup ja sveitsiläisiä joukkueita..). Sveitsin salibandytason ollessa huomattavasti Saksaan ylempänä, on ihan kiva päästä pelaamaan kovia joukkueita vastaan. Saapi nähdä miten käy.
Pelien päätteeksi sitten seuran “kesäkekkereisiin/mestaruusjuhliin”. Vähän jälkikäteen järjestää seura moiset mestaruuskemut, mutta samapa se. Grilliherkkuja siellä sitten pelipäivän päätteeksi.

Lauantaina oli jo tiukka vääntö Nürnbergiä vastaan, jossa oli pakkovoiton paikka. Häviäjä ulos mitalipeleistä. Alla oli alkulohkon tappio Hochdahlia vastaan (joka kaadettiin finaalissa) ja voitto Kielistä. Voitto taisteltiin ja sitten välierässä kaatui Seimms melko kevyesti.

Finaalissa oli tunnelma kohdallaan. Hochdahlilla oli (lajin yleisen suosion huomioon ottaen) todella paljon kannattajia paikalla, jotka muistivat pitää myös ääntä ja kannustaa omiaan. Pelin toisella puoliskolla paikalla olleet n. “5 Frankfurt-fania” sai lisävahvistusta, kun paikalla olleet muut joukkueet alkoivat kannustaa meitä.

Pokaali saatiin nyt siis Frankfurtiin! Uskomattoman hieno turnaus kokonaisuudessaan! Tietysti lähinnä sen takia, että voitettiin

JEJEJEE!

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla