Huomenna on kuitenkin tarkoitus tehdä öljynvaihto ihan itse. Moottoripyörän öljynvaihdosta on nyt kyse. Autonkin kohdalla on öljynvaihto taas pian ajankohtainen, mutta sen saapi hoitaa automekaanikko samalla kun vaihtaa kesärenkaat alle. Renkaat kun on vedetty niin tiukkaan kiinni, ettei niitä itse irti enää saisikaan, joten autopaja keikka on joka tapauksessa tiedossa.

Nyt kun sitten sopivaa öljyä pitäisi osata ostaa, niin tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa tarkemmin perehdyttyä öljyn ominaisuuksiin. Kuten viskositeettiin. Sopiva öljy olisi esimerkiksi 20W40. Eka luku kertoo öljyn jäykkyydestä kylmänä. Mutta toinen luku ei kerrokaan jäykkyydestä suoraan lämpimänä. Öljy kun notkistuu lämmetessään. Vähän niin kuin itse sählykentällä.

Mopofoorumeilla tunnutaan ainakin Suomen kesäkeleihin suositeltavan esim. 10W40-öljyä… “mielenkiintoista”.
Netistä ladattu, tuohon omaan pyörään sopiva “omistajan käsikirja”, viittaa öljyihin 20W40 ja 10W30. Täällä on nuo kelit onneksi yleensä sen verran lämpimät, ettei pitäisi kylmyyden takia ainakaan ongelmia tulla.

Toivottavasti menee ihan perustyökaluilla tuo homma. Kun ei mitään mpyörän erikoistyökaluja ole. Ellei sitten istumen alla olevassa työkalusetissä satu olemaan sopivaa öljynvaihtoavainta.

Toivottavasti ei tarvitse maanantaina kirjoittaa surkeasti epäonnistumisesta

Aamulla hakemaan pyörä työkaverin autotallista, ajo omaan pihaan, öljynvaihdot ym. pikkuhuollot ja bensa-aseman kautta baanalle. Pitääkin muistaa tarkistaa, että saapiko sitä e10-bensaa tankata. Tai ehkä pitäis vetää varman päälle, niin kuin melkein kaikki täällä päin tekevät: tankkaan sitä normaalia.
Saksan poliisi oli just kans päättänyt olla tankkaamatta e10:iä, kun ei ole tarkempaa tietoa ko. polttoaineen pitkäaikaisvaikutuksista moottoreihin. Jos hallitus ja päättäjät haluavat, että ihmiset tuota e10:iä tankkaisivat, niin kannattaisi varmaan laskea sen verotusta vaikka väliaikaisesti, niin että huoltoasemat voisivat myydä sitä 29,9-39,9 senttiä halvemmalla kuin “tavallista bensaa”.

Jos ois oikein noheva, niin ajelis Frankfurtiin Louis-moottoripyöräliikkeeseen ja ostaisi tankkilaukun (Tankrucksack) tai sitten top-casen. Olis vähän tilaa “matkatavaroille” ja voisi tehdä vähän pidempää lenkkiä. Noin niin kuin yön yli retkiä.

Pitäneekin alkaa jo rannetta lämmittelemään, että kääntyy kaasukahva sitten sopivasti.

Ihan kuin jossain tropiikissa oltaisiin, että vettä tulee pitkään ja hartaasti. Kun sataa, niin satais sitten kunnolla. Ja sitten loppuis.

Toissapäivänä kuitenkin pienessä sateessa käytiin parkkiksella pärrää ulkoiluttamassa. Ja eilen sitten vähän kuivemmalla kelillä. Päivikin pääsi jo hyvin ajoon kiinni, vaikka pyörä vaihtui autokoulun matalasta (matala istuin + matalat tehot) pyörästä isompaan prätkään.

Vaan on sillä kiva ajaa. Lyhyeiden Päivin ajotreenien jälkeen kokeiltiin ajaa kaksistaan, joka sujui kans ihan hyvin. Sitä vielä vähän kun treenailee, niin voipi sitten lähteä tekemään pieniä reissuja pyörällä. Kunhan Päivin messukausi päättyy ja ollaan sitten täydessä kokoonpanossa taas kotona. Reilun kuukauden päästä. Sittenpä ne sadekelit vasta alkavatkin…

Hyvin kiihtyi ja kulki rivakamminkin Yamaha, kun kävin pienen lenkin sillä vielä lopuksi ajamassa. Tulis kuivat kelit niin vois töihin mpyörällä kulkea. Velmuahan tietysti moinen harmittaisi, kun joutuisi kotiin jäämään.
Tai sit pitäis hankkia sivuvaunu ja Velmulle semmoinen nahkakypärä ja lasit. Ehkä saapi jäädä se myöhempään. Saapi tutut Velmun hoitoon reissujen ajaksi näin aluksi ainakin.

Taisi mittarissa olla luekmat 29599, kun kotipihaan pyörällä lauantaina kurvasin. Myyjän jäljiltä tankki oli tietysti kuivaakin kuivempi ja säädetty jo varatankin puolelle. Kiva.

Sunnuntaina sai tuore hepo uutta bensaa ja jaksaapi taas hyvin kulkea. Tai itse asiassa aina matalilla kierroksilla / pintakaasulla ajaessa meinaa vähän nykiä oudosti. Lie jotkut säädöt vähän huonosti, tai sitten vaatii erilaisen ajotekniikan/vaihteen vaihdot kuin ajokoulun Kawa. Pitänee katsella.

Netistä löysin jo Service Manualin isompiin huoltoihin ja normaalin User manualin. Jos on tarvetta, niin viestiä vain, niin voin lähettää pdf:t.

Pientä osumaa pyörä oli edellisen/edellisten omistajien käsittelyssä ottanut ja pieniä naarmuja ja halkeamia kuorissa on, mutta menee täydellisesti ensipärränä. Ylihuomenna jos kävis rekisteröintitoimistossa jonottamassa eka lupaa kilpien tekoon, sitten kilpien tekoa ja sitten viimeistä leimaa kilpiin. Saksalaista burokratiaa. Ihanaa.

Yamaha FZR 600 vm 1993

Eli ennen kuin suurempia aikatavoitteita alkaa määrittämään, niin onpas sitten vedettävä jotain muuta reittiä, jonka pituus on varmasti tiedossa. Kerspele! Ehdin jo taputella itseäni olalle, että onpas Tomi kuitenkin ihan hyvässä kunnossa.

Yllättäen oikean jalan ulkosyrjä on parin lenkin jälkeen, ja kävellessäkin nyt, vihoitellut. Liekö joku askelvirhe tullut juoksuun. Pitänee pitää tämä päivä ja ehkä huominen vielä lenkkitaukoa, että ehtii jalkaterä palautua. Sitten juostava askelta tarkkaillen. Enpä olisi uskonut projektia aloittaessani, että oikea jalka aiheuttaa ongelmia. Tuo vasen nilkka on kuitenkin se operoitu ja yleensä ärsyyntyvä.

Moottoripyörärintamalla vähän uutta. Kiikarissa on nyt pari eri mallia, joita toivon mukaan pääsisi huomenna ja/tai perjantaina vähän lähemmin katsomaan ja koeajamaan. Yamahan FZR 600 ja Hondan CBR400RR -malliset kyseessä.

Führerscheinstelle Gross-Geraussa on virastomaisesti vain klo 8-12 auki, joten huomisaamuna korttianomusta viemään. Vanhan kortin haluavat pois, ketaleet.

Moottoripyöräkortin ajaminen kokonaisuudessaan oli suht suoraviivainen juttu. Eka 10 teoriatuntia, joiden jälkeen määrä x ajotunteja. Laki määrää tietyn määrän “normaaleja” ajoja ja tietyn määrän “erikoisajoja”. Eli tavallista ajoa, mutkittelu harjoituksia, autobaanaa, hämärässä ajoa jne.

Kokonaiskustannukset Saksassa kortin laajennokselle (mulla oli B-ajokortti jo olemassa) ovat aika suolaiset 1200 euroa. Vähän yli, kun oli kaikenlaisia maksuja teoriakokeesta ja muusta paperisodasta, jonka autokoulu hoiti. Teoriakokeessa ja inssissä tulee olla mukana passi tai muu virallinen henkilötodistus (ajokortti ei ole Saksassa virallinen henkilöllisyystodistus!).

Inssissä tehtiin aluksi harjoituksia tyyliin slalom “kävelyvauhtia”, slalom 30kmh, liikkeelle lähtöjä ja pysähdyksiä, äkkijarrutus ja väistöjä. Niiden jälkeen (tai toinen inssiajoa suorittanut teki just toisessa järjestyksessä) ajeltiin sitten vähän kaupunkia ja autobaanan kautta takaisin ajokoululle, jossa inssi täytteli jonkun virallisen lapun ja löi siihen leiman.
Tuon paperin, ajokortin ja passin kanssa sitten huomenna sitä korttia anomaan. Ja sitä kautta mopokaupoille katselemaan

Ehdotinkin sitten ajo-opelle, että mites ois jos ajettais vain yksöistunti tuplatunnin sijaan. Kun on niin kuumakin. Oli varmaan sen 25°C lämpöä tuohon aikaan. Ope epäröi siinä ja sanoi, että se oli suunnitellut, että ajaisin inssin ensi tiistaina. Että sen takia ois hyvä ajaa ihan kunnolla. Inssi ens tiistaina! Voi hyvä helvetti! Paniikki päälle.

No, ensi viikolla ollaan lomalla poissa, joten eihän se onnistu. Kun tämän kerroin, niin ope toisteli sanaa “scheiße” useaampaan kertaan (oli varmastikin niin tyytyväinen, kun ei tarvinnut inssissä ollakaan ensi viikolla mukana) ja sanoi sitten, että ei ajeta ollenkaan. Tuplatunti lyheni siis tuplatunnilla. Kivakiva.

Parin viikon loman jälkeen sitten on luvassa ehkä 2 ajotuntia, jonka jälkeen sitten inssi. Ns. pakollisista harjoitteista puuttuu vain autobaana-ajo, joka ei tietysti oli mikään kummoinen juttu. Loppukuusta loman jälkeen siis inssiin ja sopivaa pärrää etsimään!

Pärrän pitäisi olla semmoinen n. 500 kuutioinen, mahd. matala istuinkorkeus (että Päivi ylttää ajaa), sporttinen ja suht edukas. Eka pyörä kuitenkin. Ehkä käytettynä Kawasakin Ninja ja Hondan CBR. Joku madallussarja pitää keksiä (Hondan mukaan onnistuu), että ylttää sitten Päivin jalat tarpeeksi tukevasti maahan. PÄRRRR!

Ajotunnit etenee. Taitaapi nyt olla takana kolme tai neljä ajotuntia. Eilen ajeltiin naapurikylän keskustassa möllliläisiä (eli mörfeldeniläisiä) väistellen. Ajokoulumaisesti sammutin mopon tietysti pariin kertaan liikennevaloissa. Ensi viikolla sitten on ajotunnilla alla iso pärrä. Tuli eilen sen verran hämärä, kun oli tarkoitus jo pärrää vaihtaa, joten jäi ensi kertaan sillä ajelu. Vaan kyllä tuntui 70kmh nopeuskin jo ensikertalaiselle aika kovalta. Varmaan isommalla pyörällä on vakaampi olo sitten.

Suomessa oli tarkoitus tällä viikolla käydä, mutta pahis-tuhkat saapuivat ja sulkivat kentät. Kekseliäimmät “vääräleuat” jo netissä kirjoittelivat, että Islannilta vietiin nyt koko talouden romahtamisen jälkeen vielä tuhkatkin pesästä. Hauskaa.

Eilen käytiin ostoksilla ja kypärät on hankittu. Ei meinaa lähteä päästä irti, kun kerran saa kupolinsa sisään sujautettua. Lie vähän turhankin tiukka, mutta vähänhän sen pitäis antaa sitten periksi käytössä.

Louis.de on valikoimaltaan ja mielestäni hinnaltaan myös erittäin hyvä nettikauppa. Pitkin Saksaa on myös myymälöitä (joista yhdestä kypärät käytiin siis ostamassa). http://www.louis.de?topic=empfehlung&artnr_gr=216760 tuommoinen hattu on mulla.

Sitten vielä takki, housut, kengät ja hanskat. Ne vielä odottaa valitsemista (eli sopivien tarjousten löytymistä) ja uutta visiittiä Louisilla. Toinen alan myymälä lähellä Frankfurtia on http://www.bikercity-motorrad.de

Ei siinä muuta, mutta kun pakkasin jo talvikamat kevät rinnassain naftaliiniin. Varmaan vuokranantajakin kävi jo vääntämässä lämmitysasetukset kesämoodiin, kun sisälläkin paleltaa taas. Lämpöpattereita ei kuitenkaan viiti pitää täysillä.. kun onhan se jo melkein kevät

Käytiin eilen yhessä autokoulussa kysymässä vähän A-kortin hintoja. Meni suurin piirtein näin: astuttiin sisään, täti alkoi tuijottamaan. sanoin päivää. täti saattoi vastata Päivää myös, en ole ihan varma. Käveltiin tädin luo “hei, olemme kiinnostuneet moottoripyöräkortista”, kerroimme. Täti istuu ja tuijottaa. “Niin, että mitähän semmoinen teillä maksaa”. Täti alkaa puhumaan “aloitus290e, erikoisajotunti 35e, ajotuntia 30e”. Näillä eväillä ei tietysti vielä pitkälle pötkitty, joten kysyin “mitähän ne kokonaiskustannukset sitten voisivat olla?”. Täti katsoo hetken ja toteaa “en voi sanoa”…jos joku tarvitsee lisäajotunteja, niin se maksaa tietysti eri verran.. en kuitenkaan luovuttanut “no, kai te nyt jonkun arvion osaatte sanoa.. keskiverto-oppilas.. ilman suurempia ongelmia.. joku arvio..?”. Sitten täti lopulta suostui sanomaan “kaksitoista sataa”. Okeit… suurin piirtein sama hinta kuin mitä pari muuta paikkaa oli jo sanonut. Huoneeseen hiipineen karmivan hiljaisuuden päätin vielä rikkoa kysymällä, että olisiko tarjolla jotain esitettä tai jotain muuta mukaan otettavaa. Täti ei vastannut. “No kai nyt joku käyntikortti on?”… “ei ole, loppuivat”. Justiinsa… hiljaisuus laskeutui jälleen. “No onhan teillä kuitenkin nettisivut, me varmaan etsimme sielä yhteystiedot myöhemmin jos niitä tarvitaan”, ilmoitin ja aloimme tekemään lähtöä. “Niin”, täti sanoi ja saattoi meidät kylmällä tympeällä katseellaan ulos. Huh.