Saksan päässä koneeseen kiipesi ekana poliisi, joka halusi myös nähdä kaikkien passit. Olisivat varmaan käännyttäneet heti takaisin ihmiset, joilla ei jostain syystä olisi asianmukaista passia ollutkaan.
Sellaista ei kuitenkaan nähty. Ennen meitä tupelsi aiemmassa merkinnässä mainitut venäläiset “käsimatkatavaraihmeet” passiensa kanssa, eikä niitä meinannut heti löytyä, vaan niitä piti tietysti alkaa siinä käytävällä kaivamaan. Tuosta passintarkastuksestahan tuli vain kuulutu saksaksi, englanniksi ja turkiksi… Ei se oo helppoo.

Walldorfin juna-asemalta juna lähtee 05:18, eli heti viiden jälkeen on lähdettävä kotoa asemalle kävelemään. Perillä Leeuwardenissa olen sitten kätevästi VIIDEN junavaihdon jälkeen vähän vaille yksi. Tervevain. Vaan eipä paremmin junia kulje. Tuo Leeuwarden on vissiin joku vähän pienempi pitäjä, eikä sinne suoraan Saksasta mikään juna kulje. Mm. Kölnissä, Arnhemissa ja Zwollessa on vaihdot. Ja alkuun Frankfurtissa Stadionilla ja lentoasemalla.

Onneks tuli eilen websticki, jolla voipi junamatkan aikana sitten saada jotain hyödyllistäkin aikaiseksi. Yöpyminen sitten yhteistyökumppanin järjestämänä ja tiistaina messupäivän jälkeen sitten junalla taas takas. Takaisin tullessa ei olekaan kuin kolme vaihtoa ja kotona olen jo ihan kohta yhdentoista jälkeen illalla/yöllä.

Tällä kertaa voisi koettaa muistaa ottaa passin mukaan. Pistotarkastuksiahan rajoilla nykyään tehdään, mutta viimeksi kun passi unohtui, niin meinasi mennä rajamiesten (tai taisi olla rajanainen) kanssa neuvotteluksi, kun ei virallisia henkkareita mukana ollutkaan.

Vaan pitääpä alkaa pistämään kamoja valmiuteen, että tulee tuliaiaiksi muutakin kuin tulppaaneja ja kokemusta. Keskiviikkona jatkuu.

Junamatkalla Saksasta Hollantiin taputtelin itseäni olalle, kun huomasin, että olin fiksuna kaverina jättänyt passin kotiin. Luulin jo, ettei mitään passeja rajalla kysellä, mutta kyllähän sieltä sitten passien kyselijät tulivat. Ajokortilla ja luovilla selityksillä kuitenkin uskoivat, että en ole pahojani tekemässä, vaan ihan hyvin aikein liikkeellä. Vähän oli kuitenkin kuumat paikat. Voipi olla, että ens kerralla muistaa passin ottaa matkaan.

Päivän päätyttyä ja hyvän ruoan jälkeen kävin kierroksen Utrechtin keskustaa kiertämässä. Yllättäen näin maanantai-iltana missään ei ollut mitään. Ja kun pimeäkin ennätti ennen kävelykierrosta tulla, eipä kaupunkia halkovissa kanaaleissakaan ollut juuri näkemistä. Joten ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä takaisin hotellille. Ja täällä ollaan.

Eilen, sunnuntaina, oli lisäksi vielä salibandyssä pelipäivä Länsi-Saksan Regionalliigassa, joten olo on melko poikki. Turpaan tuli peleissä (toisessa tosin “vasta” jatkoajalla). Omaan sarakkeeseen taisi tulla kumpaankin peliin kaksi maalia ja kaksi minuuttia pahojen poikien boksissa. Harvemmin sieltä käsin tulee pelejä katseltua.

Onneksi tämä työreissu ei ole kovin pitkä ja pääsen jo huomenna kotiin. Ja ensi sunnuntaina taas tuota sählyä harjoittamaan, kun on liigan seuraava pelipäivä.