Sunnuntaiaamuna siis kuudelta ylös ja Frankfurtin juna-asemalle hakemaan pelaajia kyytiin. Pimeä ja sateinen keli saatteli meidät sitten valkenevaan aamuun ja lopulta Holzbüttgeniin, jossa meille oli aikataulutettu kivasti päivän eka peli.
Ja kun joukkueemme, TSV Berkersheim, on vähän jopa tunnettu huonoista starteistaan, niin äärettömän luottavaisin mielin peliin ei ehkä lähdetty. Varsinkin kun sarjataulukon mukaan vastassa oli sijalla kolme majaileva Südkamen.

Meidän alkukauden pelithän menivät vähän penkin alle ja sijoituksemme oli jossain 7. paikkeilla…

Peli sujui kuitenkin hyvin ja loppulukemat olivat komeat 9-2 meille.

Toinen peli paikallista Holzbüttgeniä vastaan olikin sitten tiukempi koitos.
Hyvän ekan erään jälkeen johdettiin 2-0, mutta sitten vastustaja paransi ja me huononnettiin otteitamme. Toisen erän jälkeen lukemat 2-3 vastustajalle. Pahus!
Kolmas erä alkoi vielä 2-4 maalilla, joten tilanne ei järin hyvältä vaikuttanut.

Hienon taistelun kautta saatiin sitten kavennusmaali tehtyä. Vähän heppoinen laukaukseni upposi maskin takaa maaliin. Vastustaja sai pelin aikana pari jäähyä (ihan syytä, pelaaminen lattialla maaten on kielletty), jota tuomari sitten vähän hyvitti ja antoi minulle jäähyn mailaan lyömisestä. Vastustajan pelaaja oli ihan yhtä ihmeissään kuin minä.
Holzbüttgenin ylivoima ei kuitenkaan toiminut ja heti jäähyn päätyttyä pääsin Thomaksen kanssa läpiajoon, josta tasoitettiin peli 4-4:ään.
Vastustajan rivit alkoivat vähän hajoilla ja lopulta saatiin käännettyä peli siitä 2-4 tappioasemasta 6-4 voittoon. Hyvin meni!
Henkilökohtaisestikin, 4+1. Ja ekasta pelistäkin 3+1. Jee.

Isoa kenttää pelataan tosin alhaisella tasolla, ikäänkuin kolmannella tasolla. Ykkös-Bundesliigaa hallitsee enemmän Pohjois- ja Itä-Saksan joukkueet ja kakkos-Bundesliigakin on keskittynyt enemmän pohjoisempiin osavaltioihin. Tarkoittaen myös sitä, että jos esim. kakkos-bundesliigassa pelattaisiin, niin matkustamista olisi tarjolla melko paljon.
Ja se ei työssäkäyviä pelaajia, kuten itseäni, niin hurjan paljon kiinnosta (matkustaminen noin yleensä tietenkin kiinnostaa ja paljon, mutta nopeisiin eestaas-matkoihin vieraalle pelipaikkakunnalla ja takaisin, ei oikein riitä intoa).

Samoin ongelmana on välillä saada tarpeeksi pelaajia paikalle, että edes pari kentällistä olisi kenttäpelaajia. Näillä edellytyksillä esim tuon kakkos-Bindesliigan pelaaminen olisi siis hieman hankalaa. Pikkukentän mestaruusjoukkueella varmaan kuitenkin hyvin pärjättäisiin.

Niin, kauden alku lähestyy.
Tulevana lauantaina pelataan Erlenseessä ns. EU-Cup, johon tulee joukkueita jopa ihan naapurimaista asti (Sveitsistä.. jep. EU-Cup ja sveitsiläisiä joukkueita..). Sveitsin salibandytason ollessa huomattavasti Saksaan ylempänä, on ihan kiva päästä pelaamaan kovia joukkueita vastaan. Saapi nähdä miten käy.
Pelien päätteeksi sitten seuran “kesäkekkereisiin/mestaruusjuhliin”. Vähän jälkikäteen järjestää seura moiset mestaruuskemut, mutta samapa se. Grilliherkkuja siellä sitten pelipäivän päätteeksi.

Lauantaina oli jo tiukka vääntö Nürnbergiä vastaan, jossa oli pakkovoiton paikka. Häviäjä ulos mitalipeleistä. Alla oli alkulohkon tappio Hochdahlia vastaan (joka kaadettiin finaalissa) ja voitto Kielistä. Voitto taisteltiin ja sitten välierässä kaatui Seimms melko kevyesti.

Finaalissa oli tunnelma kohdallaan. Hochdahlilla oli (lajin yleisen suosion huomioon ottaen) todella paljon kannattajia paikalla, jotka muistivat pitää myös ääntä ja kannustaa omiaan. Pelin toisella puoliskolla paikalla olleet n. “5 Frankfurt-fania” sai lisävahvistusta, kun paikalla olleet muut joukkueet alkoivat kannustaa meitä.

Pokaali saatiin nyt siis Frankfurtiin! Uskomattoman hieno turnaus kokonaisuudessaan! Tietysti lähinnä sen takia, että voitettiin

JEJEJEE!

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla

Eikä pallostakaan paljoa. Salibandypalloa jahdattiin viikonloppuna. Lauantaina naiset ja sunnuntaina sit junnut ja miehet. Ennalta heikoimmaksi arveltua Mainzia vastaan otettiin hassu alku ja 2 min jälkeen oltiin 0-2 tappiolla. Kääntyi se sit voitoksi kuitenkin. Ja kovimmaksi arveltua Erlenseetä vastaan nuijittiin 18 maalia. Erikoista.

Ei tullut montaa osumaa omaan sarakkeeseen. Poikittaisia mailoja ja tökkimisiä selkään sen sijaan vähän enemmän. Maalinedustalla maskissa olemisen etuja. Kaksi peliä on pikkukentän Hessenliigaa jäljellä. Sitten karsintoihin josko taas lopputurnaukseen päästäis pronssia kirkastamaan.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa.
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

Saksalaisten talojen vähäiset eristykset muistuttelevat itsestään. Kylmä on sisällä, vaikka patterit hohkaa kovalla. Ensi viikolla pitäisi kai olla täällä vieläkin kylmempää. Ihan siis enemmän kuin -10°C. Vielä vähän kylmemmäksi kun menee, niin saksalaisten mielestä aletaan lähestyä sitä “helvetin jäätymispistettä”. Ehkäpä Eintracht Frankfurt voittaa sitten Bundesliigan.

Jossain iltalehdessä oli eilen(?) juttu, että Ruotsissa oli kans ollut jäätävää. Olikohan se, että -38,8 astetta. Melko vilpoista. Ruotsalaisille varmasti aika jännä elämys, kun ulkona ja saunassa on samat lukemat, toisessa vain pakkasta.

Tänään pitkästä aikaa sählypalloaharjoituksiin. Puolentoista viikon päästä jatkuu nimittäin “Luoteis-Saksan” liiga. Edellisen kerran salibandymaila on tainnut olla kädessä marraskuussa. Noinkohan muistaa vielä miten päin sitä pidetään, tai miten sitä käytetään…

Junamatkalla Saksasta Hollantiin taputtelin itseäni olalle, kun huomasin, että olin fiksuna kaverina jättänyt passin kotiin. Luulin jo, ettei mitään passeja rajalla kysellä, mutta kyllähän sieltä sitten passien kyselijät tulivat. Ajokortilla ja luovilla selityksillä kuitenkin uskoivat, että en ole pahojani tekemässä, vaan ihan hyvin aikein liikkeellä. Vähän oli kuitenkin kuumat paikat. Voipi olla, että ens kerralla muistaa passin ottaa matkaan.

Päivän päätyttyä ja hyvän ruoan jälkeen kävin kierroksen Utrechtin keskustaa kiertämässä. Yllättäen näin maanantai-iltana missään ei ollut mitään. Ja kun pimeäkin ennätti ennen kävelykierrosta tulla, eipä kaupunkia halkovissa kanaaleissakaan ollut juuri näkemistä. Joten ennen kuin huomasinkaan olin jo kävelemässä takaisin hotellille. Ja täällä ollaan.

Eilen, sunnuntaina, oli lisäksi vielä salibandyssä pelipäivä Länsi-Saksan Regionalliigassa, joten olo on melko poikki. Turpaan tuli peleissä (toisessa tosin “vasta” jatkoajalla). Omaan sarakkeeseen taisi tulla kumpaankin peliin kaksi maalia ja kaksi minuuttia pahojen poikien boksissa. Harvemmin sieltä käsin tulee pelejä katseltua.

Onneksi tämä työreissu ei ole kovin pitkä ja pääsen jo huomenna kotiin. Ja ensi sunnuntaina taas tuota sählyä harjoittamaan, kun on liigan seuraava pelipäivä.

Viikonloppuna pelattiin siis salibandyn pienen kentän Saksan herruudesta. Kolme alkusarjan peliä lauantaina ja sitten välierät+finaalit sunnuntaina.

Lyhyestä virsi kaunis (pitkät virret eivät ilmeisesti kansaa kiinnosta, kun tuommoinen sanontan on olemassa..): Voitetiin kaikki alkusarjan pelit lopulta melko kevyesti. Välierässä tupellettiin ja hävittiin Bonnille. Perseenperse.

Pronssipelissä sitten nuijittiin Nürnberg , kun pelattiin “omalla tasolla”. Välierässä omat jalat oli jotenkin niin hitaat että ei meinannut tulla pelistä mitään. Bonn vielä onnistui “tuurilla” tekemään kolme melko nopeeta maalia pelin alkupuoliskolla (lirumalla, tolppien kautta ja selän takaa huitaisemalla), joten vaikeaksi muuttui urakka heti alussa. Eikä siitä sitten mitään tullutkaan.

Pronssipeli sentään sitten tosiaan vietiin. Ensi vuonna sitten kultaa!

Eilen toi salibandytreeneihin Suomessa käynyt pelaaja mulle uuden mailan. Vanha maila taitaapi olla jo kymmenen vuotta vanha, eli ei ole jäykkyydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan ihan samaa luokkaa kun nykypäivän mailat. Jännä, että tuommosissa mailoissakin tapahtuu niin paljon kehitystä.

Vaan yhtä kestäviä eivät taida olla. Kun vajaa vuosi sitten toin Suomesta itse uuden mailan (joka oli kans pirun paljon parempi kuin tuo Vanha), niin se meni jo rikki puolen vuoden jälkeen (tosin pelitilanteessa).

No joka tapauksessa. Maila samantien pois paketista ja testiin. Ja hyvin toimi.

Tietysti “tatsi” ei vielä ihan täydellinen ollut, mutta mm. laukaukset lähti ihan eri malliin.

Eli ei se ihan pelkkää selittelyä ollutkaan, kun mailan viaksi mm. huonot laukaukset laitoin