Vuonna 2010 Saksa räjäytti kotikisoissaan pankin sijoittumalla neljänneksi! Kova tulos. Joukkue kuitenkin kävi myös tutustumassa B-liigaan vuonna 1998. Siitähän on tietysti jo aikaa. Itse asiassa ei kuitenkaan ihan yhtä paljoa kuin Suomen edellisestä (ja ainoasta) maailmanmestaruudesta.

Vuoden 2010 saavutus ei kuitenkaan ole Saksan historian paras saavutus. Nimittäin mitalejakin löytyy vuosien takaa. Hopeaa vuosilta 1930, ja -56, sekä pronssia vuodelta -32.

Nyt vuoden 2011 kisoissa Saksa voitti aluksi sensaatiomaisesti Venäjän. Sitten kaatui vuoden 2002 maailmanmestari Slovakia. Ja sitten vielä Slovenia (jonka kanssa sitten erikoisesti meni rangaistuslaukauksiin). Lohkovoittajana jatkaa Saksa ns. välisarjaan. Välisarjassa Saksa saa vastaansa Tsekin, Latvian ja Suomen (Latvia voisi vielä vaihtua Tanskaksi, jos Tanska Latvian voittaisi…).

Mielenkiintoista nähdä miten Suomi pelaa Saksaa vastaan. Saksan peli tuntuu nyt toimivan isompia maita vastaan. Vähän kuin Suomen jalkapallopelit. Tasapelejä saadaan Saksaa ja Englantia vastaan, mutta Azerbaidzanille hävitään.

Jos Saksa jäisi kolmanneksi välisarjassa (Suomen ja Tsekin jälkeen), niin vastaan tulisi toisen välisarjalohkon kakkonen. Todennäköisesti USA tai Ruotsi… Ruotsi hävisi Norjalle, eikä USA:kaan mikään superjoukkue ole. Kova temppu olisi Saksalta noista jompikumpi kaataa, mutta hyvin mahdollinen. Kaatuihan se Venäjäkin, joka sentään oli kova suosikki…

Kisojen seuranta on jäänyt omalta kohdalta varsin vähälle. Melkein yhden erän katsoin Suomi-Tanska peliä, mutta muuten on aina ollut muuta menoa. Tänään käy samoin, kun sählytreenit kutsuvat.

Aikaisemmin jo taisinkin valitella lumella/jäällä ajamisesta. Tai siis, siitä miten paikalliset ko. olosuhteissa ajavat.
Viime yönä saatiin meidän kylällä vielä vähän lisähaastetta olosuhteisiin. Maa jäässä, lämpötila ihan vähän plussalla ja jäätävä sade. Glatteis, Blitzeis, Schwarzeis. Liukasta ja mustaa jäätä oli töihin ajaessa hyvinkin laajalti tarjolla. Yllättäen tien poskeen ei ollut kukaan onnistunut liusumaan.

Aamulenkillä Velmun kanssa meinasi pari kertaa tulla noutaja. Eikä siis mikään naapurin kultainen noutaja, vaan se viikatteen kanssa heiluva. Vaan tasapaino kuitenkin piti ja terveenä kotiin ja sitten töihin.

No, ens viikolla tai jo tään viikon lopulla kääntyy lämpötila sitten plussalle. Jopa +10°C on tarjolla.
Että se siitä talvesta sitten.
Kevättä odotellessa!

Asiakasnumeroissa tulee monesti tilanteita, kun asiakas rytmittää oudosti ja kertoo asiakasnumeronsa erityisen hitaasti. Otetaanpa tilanne:

A: Wie ist Ihre Kundennummer? (“mikä on asiakasnumeronne?” valmistautuu kirjoittamaan numeron ylös tai asettaa sormet näppikselle.)

B: tjaaaaa, das ist die vier….. hundert…
A: (kirjoittaa ensin nelosen… odottaaa… ahaa! neljä sataa! kirjoittaa kaksi nollaa perään).
B: zwei!….

A: (no pers.. se olikin sitten neljäsataa kaksi! viivataan 400 yli, kun ei se ollutkaan oikein, ja kirjoitetaan 402).
B: …. uuund neunzig!
A: (no voivvvvv, alusta taas, mutta tällä kertaa kokonaan oikein 492): Vielen Dank!!!

Parhaimmillaan asiakasnumerot ovat kuusinumeroisia, jolloin luvassa voipi olla kaksi kertaa sama lysti. Tai sitten kolme kertaa sama hauskuus kaksinumeroisten kanssa.

Tietysti yleensä asiakkaat saavat sanottua numeronsa kuitenkin suht reippaasti, eikä noita pitkiä taukoja yleensä tule, mutta jos asiakas esim. muistelee asiakasnumeroansa ja etsii sille vielä varmistusta vaikka vanhasta laskusta, niin moinen tilanne voi tulla eteen.

Vaan ennen kuin suomalaiset hymistelevät kyseessä olevalle ontuvalla numerointilogiikalle, niin miettikääpä suomalaisia lukuja: yksitoista, viisitoista ja vaikkapa yhdeksäntoista. Eka sanotaan jälkimmäinen luku ja sitten kymmenluku. Sama logiikka. Onneksi tuo ei suomessa kuitenkaan päde luvun 20 jälkeen.

Olin tuossa pian Saksaan muuton jälkeen menossa ekaa kertaa toiselle lääkärille kuin normaalille “kotilääkärillemme”. En paikallisesti toimintatavoista mitään tietänyt. Tai ollut osannut lähetettä erikoislääkärille omalta lääkäriltä pyytää. Ei tullut mieleen.

Erikoislääkärin vastaanotossa sitten täti tiukkasi, että onko minulla Überweisungia. Sanan tarkoittaessa sekä maksusuoritusta, että lähetettä. Pääkoneisto alkoi lyödä tyhjää ja ihmettelin siinä mielessäni, että mikähän maksu minun olisi oikein pitänyt suorittaa.
“enhän minä ole saanut edes vielä laskua! Miten olisin voinut jotain jo siis maksaa?”, mietin (onneksi en sentään ääneen). Pienen häslingin jälkeen selvisi sitten kuitenkin, että kyse on jostain muusta kuin rahan siirtämisestä. Vastaanottovirkailija sai sitten kerrottua, että minun tulisi mennä takaisin omalle lääkärille, hakea Überweisung ja tulla sitten takaisin. Tai maksaa 10e käsittelymaksua.
Tätsyllä kesti hetken tajuta tilanne, kun löin sen kympin setelin pöytään ja tuumasin, etten jaksa mihinkään lähteä tai alkaa jotain Überweisung-juttua selvittelemään.
Vasta sitten lääkärin jälkeen sanakirjasta selvisi, että kyse oli ollut lähetteestä. Ei kait siinä. Nyt jaksaa jo huvittaa tilanne, vaikka silloin itse tilanteessa olo oli hyvinkin hermostunut.

Eimuutakiitoshei.

Siinä missä suomalaiset jo alkavat grilletä lämmitellä ja kädet alkavat hakeutua kohti olutkoreja, ollaan täällä Saksassa vielä ihan normaalisti töissä. Suomessakaan juhannusaatto ei käsittääkseni ole virallinen vapaapäivä. Tietysti onhan se erittäin vakiintunut tapa kaikissa työyhteisöissä ja myös ruokakaupoissa. Taitavat viimeisetkin kaupat sulkea Suomessa oviaan jo (12.33 Suomen kelloaika nyt). Hätäisimmäthän hamstraavat vielä evästä, kun eivät ole varmoja, että riittääkö se 5 kaljakoria, 5 vodkapulloa, 10 pakettia makkaraa, 2kg ulkofilettä, 1kg sisäfilettä, 4kg vihreää salaattia, 1kg perunasalattia, 3 tuubia turun sinappia ja puolen litran limupullo sittenkään kahdelle päivälle.
Varman päälle kannattaa ottaa ja ainakin lisää kaljaa ja viinaa kantsii ostaa. Ehkä varuilta myös kirves. Tiedä vaikka tulee riitaa.

Saunan nurkille kannattaa jo sytytysnestettä alkaa valelemaan, että palaa varmemmin. Samoin grillin ja saunan polttopuut kantsii valella bensalla tai muulla palavalla, että syttyy sitten grilli tai sauna hyvin. Ei kannatta jättää sattuman varaan.

Sitten kaljaa ja viinaa ääntä kohti, ettei mene keskusteluksi. Sitten saunaan, josta koko porukalla uimaan. Yhtä henkeä vähempänä takaisin saunaan, tappelemaan. Lämpimään unohtuneet lihat voi heittää pois, kun ovat jo pihalla ja täynnä pikkuötököitä. Peräkonttiin unohtunutta makkarapakkausta voipi vielä lämmitellä, mutta eihän niitäkään syödä voi, kun muovipakkausta ei muistettu ottaa eka pois. No, onneksi sitä kaljaa ostettiin lisää. Sitä siis.

Sitten aamuauringon nostessa lyödään ja se (onneksi viime metreillä hankittu!) kirves polveen ja lähdetään lasarettiin moikkaamaan tuttuja. Ja muistellaan, että olipa ikimuistoinen juhannusta taas.

Näillä eväillä (tai sitten ei) hyvää juhannusta!

Jos lähtis hakemaan vielä pari koria kaljaa huomisiltaista kekkeröintiä varten. Ihan vaan varuilta.

En nyt väitä, etteikö Suomessa samaa ilmiötä esiintyisi, mutta ei ehkä ihan samassa mittakaavassa. Väitteet perustuu pariin firmaan ja pariin suomalaiseen tarkkailijaan.

Se pohjustuksesta, asiaan…

Paras tapa demonstroida aihetta lienee käytännöllisen esimerkin avulla. Otetaanpas tilanne: Asiakas soittaa firmaan ja kertoo vaikkapa, että edellisen toimituksen laskussa oli virhe. Tai vaihtoehtoisesti asiakas on saanut vaikka väärän tuotteen tai toimitettu materiaali ei jotenkin muuten vastaa sovittua tai asiakkaan toiveita.

Asiakkaan tiedoisty löytyy tietysti ko. asiakkaan yhteyshenkilö, jolle puhelu yritetään yhdistää.
A: “Moi X, yksi asiakas haluaa jutella sun kanssa, joku ongelma”
B: “Ei se ole mun asiakas!”
A: “En mä vielä sanonut mikä asiakas se on… se on asiakas Y, sun asiakas”
B: “Enmä mitään siitä tiedä! Enmä ole tehnyt mitään!”
A: “No se on sun asiakas, niin mä nyt yhdistän”…

Tai otetaas toinen, firmaan on tullut faksi. Vaikkapa nyt reklamaatio, kun ne ovat saksalaisille niin ehdotonta herkkua.

A: “Hei, tässä on sulle joku faksi”
B: “Ei se oo mulle! Älä työnnä sitä mulle! Ei kuulu mun työnkuvaa tuommoinen!”
A: “No tässä lukee sun nimi… tää on sulle”
B: “Ei oo! Ei mulla ole aikaa tuommosille”
A: “No on tää sulle, tää on vastaus johonkin sun faksiin. Mä jätän se nyt tähän sulle”
B: “Voi paska, mun pitää tehdä kaikki työ tässä firmassa!”

Ja tähän tapaan… ei ole nimittäin ihan yksittäisiä tai jotenkin harvinaisia tilanteita nuo. Tilanteista on paras aina poistua mahd. pian. Muuten voisi jatkua:

B: “Mulle antoi joku väärää tietoa ja nyt asiakas valittaa! Z:n vika! Vie tää sille”
A: “Se on sun juttu, selvitä se asiakkaan ja Z:n kanssa”
B: “Sä tään lapun mulle toit. Hoida sä! Ei tää minulle kuulu! Ei mulla ole aikaa tämmöseen”
A: “Kyllähän se sulle kuuluu, se on sun asiakas, lapussa on sun nimi”
B: “AAAAAAAAAaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa”

Tekniikka noin yhteenvetona muistisäännöksi:

1. Kyseinen asia ei kuulu sinulle, et ole ikinä kuullut asiasta mitään!
2. Jos asia liittyy sinuun, niin ei tällä kertaa. Joku muu on tehnyt väärin! Ei ollut sinun vika. Syy oli varmastikin X:n (joka ei ole juuri nyt paikalla)
3. Jos asia todistettavasti on sinun ja asia on pakko ottaa hoidettavaksi, niin: yritä delegoida asia siitä huolimatta. Syytä varuilta joku kuta muuta. Suojaa oma perse!
4. Jos todistettavasti olet itse kämmännyt, niin se johtuu siitä että X antoi väärää tietoa. Eli syy on oikeastaan X:n! Oma perse suojaan!
5. Jos todistettavasti olet yksin syyllinen kämmiin, niin et tiedäkään asiasta enää mitään! Joku on käyttänyt sun tunnuksia!
6. Jos ei ole mitään tehtävissä ja paska alkaa kaatua väkisin päälle, niin muistuta jonkun kollegan aiemmin tekemästä pahemmasta kämmistä! Suojaa persettä suhteuttamalla kämmi pieneksi verrattuna kollegan aiempaan kämmiin! Syytä muita, suojaa oma perse!

Näillä alkeilla pääsee ihan hyvin alkuun saksalaisessa työelämässä. Nyt pitänee toivoa, ettei saksalaiset tutut käännä tätä merkintää jollain Googlen translatorilla saksaksi..
Tai jos kääntävätkin, niin en minä tiedä tästä blogista mitään! Ei ole minun blogi! Tai jos onkin, niin joku muu kirjoitti tään merkinnän! Joku on vissiin varastanut ylläpitotunnarit! Ja sitä paitsi täähän ei ollut mitään verrattuna X:n tekstiin!

Muuuttamuttamuttamutta. Ettei nyt menisi ihan negatiiviseksi tämä merkintä niin toivotetaan nyt vielä “Hyvää viikonloppua”.

Salibandyn Saksanmestaruus ratkaistaan nyt viikonloppuna taas. Pari sijaa pitäisi viime vuodesta petrata.

Eka peli aina nihkeä, mutta voitoksi se kuitenkin taipui lukemin 7-4, jos oikein muistan. Isäntäjoukkue Ludwigshafen joutui nöyrtymään. Kaksi lohkoa oli tarjolla, kussakin kolme joukkuetta. Lohkon ekat pelasivat sitten toisen lohkon kakkosia vastaan. Voittajat niistä lopputurnaukseen. Eli kolme peliä oli yhdessä päivässä jaksettava.

Idän suunnalta turnaukseen oli osallistumassa Dessau ja Zwickau, joista Dessau pelasi meidän lohkossa. Hävisivät Ludwigshafenille jotain 5-7. Ei pöllömpi suoritus, kun kenttäpelaajia oli vain kuusi.
Skandinaaviset veteraanit oikein innostuivat Dessauta vastaan ja seurahistoriaa uudistettiin. Uudet ennätysvoittolukemat kirjoitetaan numeroin 27-0. Ehkäpä olisi syytä saada sääntö, että maalieron ollessa vaikkapa 15, peli keskeytettäisiin toisen voittoon.

Tuolla voitolla oli lohkovoitto siis meidän ja edessä oli vielä yksi peli toisen lohkon kakkosta Schriesheimia vastaan, joka pelasi hyvin Kasselia vastaan (joka taas kertaalleen onnistui meidät päihittämään). Väsymys jaloissa alkoi jo painaa ja vastustajan kaverit näyttivät olevan keski-iältään vähintään kymmenen vuotta nuorempia.
Tekniikka vielä kuitenkin pelasi ja finaaliturnaukseen Hochdahliin on suunta. Lukemiksi lopulta taululle tuli rumat 26-5. Maalinteko tuntuu joukkueelta onnistuvan. Ainakin heikompia vastaan. Onnistumisia tarvitaan sitten finaaleissa, kun vastassa on todella hyviä joukkueita.

Taitaapi turnaus olla Suomen juhannuksena 19.-20.6. Fanimatkoja on vielä tarjolla

Ei siinä muuta, mutta kun pakkasin jo talvikamat kevät rinnassain naftaliiniin. Varmaan vuokranantajakin kävi jo vääntämässä lämmitysasetukset kesämoodiin, kun sisälläkin paleltaa taas. Lämpöpattereita ei kuitenkaan viiti pitää täysillä.. kun onhan se jo melkein kevät

Käytiin eilen yhessä autokoulussa kysymässä vähän A-kortin hintoja. Meni suurin piirtein näin: astuttiin sisään, täti alkoi tuijottamaan. sanoin päivää. täti saattoi vastata Päivää myös, en ole ihan varma. Käveltiin tädin luo “hei, olemme kiinnostuneet moottoripyöräkortista”, kerroimme. Täti istuu ja tuijottaa. “Niin, että mitähän semmoinen teillä maksaa”. Täti alkaa puhumaan “aloitus290e, erikoisajotunti 35e, ajotuntia 30e”. Näillä eväillä ei tietysti vielä pitkälle pötkitty, joten kysyin “mitähän ne kokonaiskustannukset sitten voisivat olla?”. Täti katsoo hetken ja toteaa “en voi sanoa”…jos joku tarvitsee lisäajotunteja, niin se maksaa tietysti eri verran.. en kuitenkaan luovuttanut “no, kai te nyt jonkun arvion osaatte sanoa.. keskiverto-oppilas.. ilman suurempia ongelmia.. joku arvio..?”. Sitten täti lopulta suostui sanomaan “kaksitoista sataa”. Okeit… suurin piirtein sama hinta kuin mitä pari muuta paikkaa oli jo sanonut. Huoneeseen hiipineen karmivan hiljaisuuden päätin vielä rikkoa kysymällä, että olisiko tarjolla jotain esitettä tai jotain muuta mukaan otettavaa. Täti ei vastannut. “No kai nyt joku käyntikortti on?”… “ei ole, loppuivat”. Justiinsa… hiljaisuus laskeutui jälleen. “No onhan teillä kuitenkin nettisivut, me varmaan etsimme sielä yhteystiedot myöhemmin jos niitä tarvitaan”, ilmoitin ja aloimme tekemään lähtöä. “Niin”, täti sanoi ja saattoi meidät kylmällä tympeällä katseellaan ulos. Huh.

Ihan kelpo kevätpäivä näin Helmikuun lopuille.
Eilen jo ihmettelin töistä lähtiessä, että jokin on muuttunut, kun ei ollut pimeää eikä kylmää (jos ei nyt kovin lämmintäkään vielä). Pitänee viikonloppuna ottaa kamera mukaan ja käydä vähän ulkoilemassa ja napsimassa kevätkuvia. Ruoho jo vihertää ja varmaankin alkaa krookukset tai mitkä lie kukat jo kohta esiin työntymään.

Sunnuntaina tulee muuten 3 vuotta eloa Saksassa täyteen. Nopeasti on aika mennyt. Ja hyvin on viihdytty. Ja viihdytään edelleen. Tervetuloa vaan käymään. Kaupunkia ja nähtävyyksiä luvataan näyttää.

Kevättä rinnassa illan kiekkopeliä jännittämään.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa.
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.