Yllärinä finaalipeleissä on Suomi, Ruotsi, Kanada ja USA. Laji, jota pelataan kaukalossa luistimet jalassa ja keppien avulla pyritään saamaan peliväline vastustajan maaliin. Kaipa tuossa tsekit ja venäläisetkin voisivat jotenkin pärjätä… Ehkä ovatkin sijoilla 5 ja 6 noissa mm-kisoissa.

Kanada teloi USA:n omassa välieräpelissää 14-4, ja meni ilmeisesti vain yhden tappion kanssa finaaliin.
Noin niinkuin teoreettisesti herkullisista ennakkoasetelmista huolimatta toinen välieräpari Suomi ja Ruotsi eivät muodostaneet mitään thrilleriä.

Toisen erän päätteeksi ruotsalaiset tulivat Suomen joukkueen puheille hiljaisesti kypärä kourassa, että voitaskohan jo lopettaa. Tilanne kun taululla oli Suomessa 34-0. Ihan kiva. Suomen mokelle pelin aikana jopa ihan kolme(3) torjuntaa.

Finaalipelit alkavatkin jo tänään ja ne pelataan paras kolmesta systeemillä.
Se ainoa tappio, jonka Kanada alkupeleissä muuten kärsi, oli Suomea vastaan. Tosin tiukka 9-8 voitto Suomelle silloin.

Toivotaan, että Suomen naisen pitävät maailmanmestaruuden edelleen Suomessa!

Asiakasnumeroissa tulee monesti tilanteita, kun asiakas rytmittää oudosti ja kertoo asiakasnumeronsa erityisen hitaasti. Otetaanpa tilanne:

A: Wie ist Ihre Kundennummer? (“mikä on asiakasnumeronne?” valmistautuu kirjoittamaan numeron ylös tai asettaa sormet näppikselle.)

B: tjaaaaa, das ist die vier….. hundert…
A: (kirjoittaa ensin nelosen… odottaaa… ahaa! neljä sataa! kirjoittaa kaksi nollaa perään).
B: zwei!….

A: (no pers.. se olikin sitten neljäsataa kaksi! viivataan 400 yli, kun ei se ollutkaan oikein, ja kirjoitetaan 402).
B: …. uuund neunzig!
A: (no voivvvvv, alusta taas, mutta tällä kertaa kokonaan oikein 492): Vielen Dank!!!

Parhaimmillaan asiakasnumerot ovat kuusinumeroisia, jolloin luvassa voipi olla kaksi kertaa sama lysti. Tai sitten kolme kertaa sama hauskuus kaksinumeroisten kanssa.

Tietysti yleensä asiakkaat saavat sanottua numeronsa kuitenkin suht reippaasti, eikä noita pitkiä taukoja yleensä tule, mutta jos asiakas esim. muistelee asiakasnumeroansa ja etsii sille vielä varmistusta vaikka vanhasta laskusta, niin moinen tilanne voi tulla eteen.

Vaan ennen kuin suomalaiset hymistelevät kyseessä olevalle ontuvalla numerointilogiikalle, niin miettikääpä suomalaisia lukuja: yksitoista, viisitoista ja vaikkapa yhdeksäntoista. Eka sanotaan jälkimmäinen luku ja sitten kymmenluku. Sama logiikka. Onneksi tuo ei suomessa kuitenkaan päde luvun 20 jälkeen.

Itse asiassa viime vuonna, kun kävin Kuopiossa käydessäni KalPan pelissä, niin siellä oikeasti katsojat punnittiin! Homma liittyi johonkin “Terve Kuopio”-kampanjaan ja mittasivat tuolla tavoin keskiarvoinen kiekkokatsojan painon. Niillä oli hillittömän iso vaaka jokainen oven edessä, johon ottivat aina jonkun 15-20 henkeä kerrallaan punnittavaksi. En muista enää keskiarvoista painoa, mutta kyllä ne sen taisivat sitten pelin aikana kuitenkin ilmoittaa.

Lähinnä otsikon “punnitsemisella” tarkoitin ensi yön Suomi-Tsekki -peliä. Ei siis minkään varhaiten aamun peliä, vaan yön. Tätä Saksan paikallista aikaa peli alkaa neljältä. Suomessa viideltä. Siinä voi vähän silmää painaa, kun ylös raahautuu.

Herätys näin lauantaiaamun piristykseksi oli jo 10min ennen kuutta. 5:50! Huh. Ehti sopivasti laittaa lasin mehua ja kahvit porisemaan ennen kuin Mertsi aloitti selostuksen.

Osoitteessa http://www.eurovisionsports.tv/olympics/ voipi seurata tällä kertaa jopa ulkomailta käsin Ylen olympialähetyksiä. Pitkästä aikaa Mertarannan selostuksella peli. Eihän tämä Suomi-Saksa -peli suuria elämyksiä tarjoa, vaikka tiukka peli toistaiseksi onkin.

Tänään on päivällä luvassa sählyä. Tuomarointia. Naisten Hessenliigaa.
Huomenna sitten kolme peliä miesten Hessenliigaa. Tosin pelaajana sitä.

Klotenin stadioni oli huomattavasti pienempi ja paljon oli katsomoissa istumapaikkoja vielä vapaana kun Tsekki eilen Norjan kohtasi. Tasapaksulla silmiä hivelemättömällä esityksellä Tsekki Norjan kaatoi. Tsekkiläisiä oli ihan jonkun verran liikkeellä, mutta norjalaiset fanit tuntuivat pitävän ainakin enemmän ääntä. Ottivat vissiin varman päälle ja juhlivat ennen peliä, eivätkä sitten pelin jälkeen pettyneinä.

Suomalaisia oli Tsekki-Norja -peliä katsomassa kans aika hyvin. Virittelivät äänijänteitään illan peliä varten, jossa Suomi siis Tanskaa vastaan oli pelaava.
Eli siis joivat kaljaa.

Suomen pelissä katsomot olivat täydenpänä, mutta edelleen aika vajaita. Taisi kuuluttaja kertoa, että jotain 3900 katsojaa oli paikalle kertznzt.

Äh, saksalaisessa näppäimistössä on muuten y ja z päin vastaisilla paikoilla. Tulee välillä aina väkisin z sinne mihin laittaa y. Kun siis töissä kirjoittelen saksalaisella näppiksellä ja kotona suomalaisella. Saisihan tuon näppäimistöasettelun/-kielen muutettuakin, mutta parit zetat yiden paikalla nzt sallittakoon.

Suomi polki alun hidastelun jälkeen Tanskan yli aikalailla perusesityksellä. “Aaaantti Mieettinen, Antti Miettinen”-laulu raikoi pariin otteeseen, kun numero 20 maalinteossa oli.

Suureen juhlaan ei ollut kuitenkaan aihetta, vaikka eniten lauluainesta nauttineet suomalaiset suurena saavutuksena huusivatkin että “Tanska on lyöty!!”. Tosin tietysti meidän porukka koostui kolmesta suomalaisesta, yhdestä saksalaisesta, yhdestä tsekistä ja neljästä sveitsiläisestä (joista yksi puhui suomea! Ja itse asiassa vieläpä savoa), joten suurta yhteistä isänmaanhurmaa ei porukasta tietysti löytynyt.

Viime lauantaina oli kans salibandyturnaus, jossa noin sijoituksellisesti meni joukkueella, jossa pelasin, varsin huonosti, mutta kivaa taas oli.
Hattutempusta ja levitaatiomaalista enemmän varmaan huomenna.

Nyt asun kolmatta vuotta Saksassa eikä tämä maa ole osoittatunut Seppo Rädyn mainitsemaksi “paskaksi maaksi”. Järviä ja metsiähän täällä ei ole samaan tapaan kuin Suomessa, mutta kaiken kaikkiaan maat muistuttavat monelta osin toisiaan.

Samalla tavalla ihmiset käyvät töissä, kaupoissa ja harrastuksissaan. Työviikko on täällä keskimäärin vähän pidempi kuin Suomessa ja tuotteet kaupoissa hivenen halvempia (paitsi perunat). Arki sujuu siis kuitenkin samoja rutiineja noudattaen.

Kielessä on murteita kuten suomessakin. Mikä murteista sitten savoa parhaiten vastaisi? Baijerissa puhuttava murre on käsite ja melkeinpä oma kieli, joten sen vertaaminen savoon ei ihan suoraan toimi, mutta ehkä kuitenkin. Ihmiset ovat Baijerissakin stereotypian mukaan lepposia eivätkä suotta jännitä. Ihan niinkuin stereotypiset savolaiset.

Saksa taitaa ollakin “leppoisuus”-asteeltaan käännetty Suomi. Saksassa hymyt on sitä tiukemmassa mitä pohjoisemmaksi mennään. Suomessa sama taitaa olla etelää lähestyttäessä.

Hessenin osavaltio täällä keskellä Saksaa muistuttaa puolestaan kovasti Keski-Suomea. Ei pelkästään siksi, että sijaitsee myös keskellä. Murteen osalta Hessen on (ainakin mielestäni) aika neutraali. Tietyt sanat toki ovat alueelle tyypillisiä, mutta hesseniä ymmärretään varmasti joka puolella Saksaa. Samoin kuin Keski-Suomen murretta Suomessa.

Kun taas jatketaan Saksassa etelään tai Suomessa pohjoiseen maiden keskipaikkeilta, niin päästään Savoon ja Baijeriin.

Kuopion kalamarkkinat ei tosin taida ihan yhtä suosittu tapahtuma olla kuin Baijerin Oktoberfest. Vuan eepähän tuo mittää haettoo. Jiäpähä enemmä kallaa savolaesille.

Nojoo, asiaan.

Tänne Saksaan muuttaessa tuli useampaankin otteeseen mietittyä, että minkälainen hintataso Saksassa on. Varmaankin netistä löytyy jo jonkinlaisia listauksia Saksan hintatasosta verrattuna Suomen hintatasoon, mutta tässäpä sitten yksi lista lisää.

Lyhyesti sanottuna eläminen Saksassa on kokonaisuudessaan hieman halvempaa kuin Suomessa.

Halvempaa on mm.

• suurin osa elintarvikkeista (toki poikkeuksia on, esim. vihannekset ovat monesti täällä kalliimpia)
• vaatteet
• autot
• elektroniikka
• koiratarvikkeet (en nyt ihan varma tästä ole, mutta muistaakseni)

Kalliimpaa on mm.

• Sähkö
• Ne aiemmin mainitut vihannekset. Ja juurekset ym. HeVi-osaston tuotteet
• Kala

Samoihin hintoihin taitaa aika pitkälti osua:

• vakuutukset (auto-)
• bensa/diesel

Mitähän vielä. Jos joku tietty aihe/tuote mietityttää, niin voipi vaikka kommentilla kysyä. Mutta kaipa tuossa suurin osa yleisistä mietinnän kohteista jo on…

Tuloverotus menee täällä siviilisäädyn ja mm. lapsien lukumäärän mukaan. Sinkkuja (avoliitossa olevat ovat lainsäädännön silmissä muuten sinkkuja!) verotetaan koviten. Keveimmällä verotuksella taitaa päästä kun on sopiva määrä lapsia ja toinen vanhemmista niitä kotona kaitsemassa. Koetan avata tuota rakennetta vähän enemmän vähän myöhemmin.

En nyt tosin muista miten Suomessa “saikkua” haettiin, mutta täällä homma toimi hyvin. Sisään lääkärille ja vartin päästä sairaslomatodistuksen kanssa ulos. Ja tuosta vartista odotin lääkäriä kymmenisen minuuttia.

Muutenkin tuntuu hyvin, ainakin omalla kohdallani, tämä Saksan terveydenhuoltojärjestelmä toimivan. Muutama vuosi sitten operoitu nilkka kun alkoi hieman vihoittelemaan, niin marssin suoraan erikoislääkärille (10e olisin vielä säästänyt jos oisin tiennyt hakea ensin lähetteen omalta lääkäriltä). Kun ekan visiitin yhteydessä otettuja röntgen-kuvia sitten myöhemmin katseltiin ja todettiin, että titaaniruuvit, jotka op:ssa sisään jätettiin, olisi ehkä syytä ottaa pois, niin leikkausjonosta (jossa Suomessa op:ta taisin yli vuoden odottaa) ei ollut puhettakaan. Vähän tosin valitteli vastaanoton täti, että kun menee vähintään maaliskuulle, kun ovat lomilla… Eli sattumalta kun oli klinikan lomat kohdalla, niin odotusaika venyi jopa kuukauteen. Heh, melkoinen ero tuohon Suomessa olleeseen odotukseen.

Varmasti on Suomen terveydenhuollossa omat loistavat piirteensä ja toiminee ehkä paremmin tietyille asiakasryhmille, mutta itselleni (työssäkäyvä, terve) soveltuu tämä Saksan systeemi paremmin.

Näin. Nyt teetä ja kipulääkettä.